Sylvain Geboers, syntynyt 1946 Mol, Belgia, lempinimeltään "Sly" (ovela, viekas), on 1960- ja 1970-lukujen menestynyt motocross-kilpakuljettaja, ja sittemmin 17 vuotta nuoremman veljensä Eric Geboersin kanssa menestyksekkään Suzuki-motocrosstiimin vetäjä. Euroopan ratakiertueen lisäksi hän kilpaili aktiiviaikanaan myös Yhdysvalloissa. Motocross oli harrastuksena luonteva, sillä hänen isänsä René oli pitänyt mp-korjaamoa ja harrastanut kilpamoottoripyöräilyä itsekin. Sylvain Geboers ajoi aktiivikautenaan ČZ- ja Husqvarna-moottoripyörillä, joskin nousevat japanilaisvalmistajat ja etenkin Suzukillaan voitokas Joël Robert olivat jo silloin kova vastus.
Sylvain Geboers aloitti kilpailemisen moottoripyörillä jo 16-vuotiaana 500-kuutioisella, ja tuohon aikaan tietenkin vielä brittipyörällä. Vuotta myöhemmin hän saavutti jo Belgian juniori-mestaruuden raskaalla nelitahtisella BSA Goldstar:illa, jonka kuivapaino oli 148 kiloa. Vuonna 1964 kutsu kuului jo Belgian kansallistiimiin, joka osallistuisi Motocross des Nations-kilpailuun Iso-Britannian Hawkstone Parkissa: joukkue saavuttikin siinä hienosti hopeasijan, ja Matchless tarjosi Sylvainille kaudelle 1965 pestin yhtiön tehdastiimissä. Kuljettajan ja tiimin kemiat eivät kauden aikana kohdanneet, joskin Geboers oli kansallisuuksien kilpailussa jälleen mukana Belgian joukkueessa, ja tuloksena myös vuonna 1965 oli hopeasija. Odotuksia huonommin sujuneen kauden aikana Sylvain Geboers solmi ensi kontaktinsa Husqvarnaan, ja kaudelle 1966 hän saisi ruotsalaisvirittäjä Göte Lindströmin 250-kuutioisesta 360-kuutioiseksi kasvattamalla moottorilla varustetun HVA-kilpapyörän. Tällä Geboers ajoi plakkariinsa ensimmäiset MM-Pisteet 500cm³-luokassa, ja otti pronssisijan Tanskan osakilpailusta. Viritetyn HVA:n luotettavuusongelmien vuoksi yhteistyö Lindströmin kanssa kuitenkin katkesi jo kauden 1996 lopussa, ja kaudella 1967 alkoi Geboersin 8 vuoden pituinen kultakausi: ensin tsekkiläisen CZ:n tiimissä, mutta loppuvuotensa taas takaisin HVA:n väreissä.
Siirtyminen ČZ:lle osui kultaiseen hetkeen. Sylvain Geboers nousi MM-tittelikandidaatiksi, ja hän saavutti kuuluisuutta myöskin "rapakon takana" nousemalla tunnetuksi tekijäksi Trans-AMA:n piirissä - jopa voitti sen Adolf Weilin ja Thorleif Hansenin nenän edestä vuonna 1971. Suosio juontui paitsi hänen sitkeydestään ja taidoistaan maasto-ajossa (hiekalla), myös Geboersin omasta kohteliaasta käytöksestä, jolla hän sai paljon ystäviä. Median kehittelemä verinen kilpailu Geboersin ja hänen maanmiehensä Joêl Robertsin välillä, taistelu flaami vastaan vallooni, oli silkkaa mielikuvituksen tuotetta: he eivät suinkaan olleet vihamiehiä siten kuin kirjoittelu asian esitti. Kuljettajapari oli luonteeltaan kuitenkin huomattavan erilainen: Roberts antoi pyörällä kilpaillessaan kaiken, mutta siviilielämässä bon vivant-nautiskelija, kun taas Geboers oli vakavampi: hän kehitti metodisesti myös fyysistä ja henkistä kilpailukykyään (eräs toinen haastattelu kertoo Geboersin tallitilojen äärimmäisen hyvästä järjestyksestä). Järjestelmällisyys tulisikin hyvin tärkeään rooliin myöhemmin, kun Geboers-veljekset pyörittivät omaa Suzuki-kilpatalliansa.
Saavutettuaan 14 osakilpailuvoittoa ČZ:llä Geboers palasi kaudelle 1975 takaisin Husqvarna-kilpuriin. Aiemmista vaikeuksista huolimatta hänellä oli hyviä muistoja aiemmin mainitusta 360-kuutioisesta Lindström-kilpurista, ja myös moni seikka ruotsalaisessa Hysqvarnassa miellytti häntä. Geboers tulikin oitis hyvin toimeen uuden kilpapyöränsä kanssa, ja saavutti neljännen sijan kauden 1975 avanneessa World Cup-osakilpailussa Sabadellissa, Espanjassa, ja ensimmäisessä GP:ssä hän oli viides, mutta sittemmin menneiden vuosien loukkaantumisten seuraamukset alkoivat vaivata. Tulokset vaihtelivat rajusti kärkisijojen tuntumasta heikompiin osakilpailuihin, joissa sijoitus oli enää hyvää keskiluokkaa. Kahden World Cup-kauden jälkeen Geboers jätti leikin kesken kolmannen, vuoden 1978 kauden keskivälillä, kun vanha polvivamma pakotti hänet vetäytymään osakilpailusta. Hän ajoi siellä kuitenkin kunniakierroksen Roger DeCosterin ja Heikki Mikkolan seurassa, mikä liikutti katsojia suuresti. Samaisena päivänä taas Sylvainin huomattavasti nuorempi pikkuveli Eric aloitti taipaleensa 500cm³-luokan kilparadoilla. Veljesten myöhemmin perustama Suzuki-kilpatalli saavutti mainiota menestystä MX1-MM:ssä.
