Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1975 RD125 twin (Yamaha-esite)
Yamaha Motor Company Ltd. (Yamaha Hatsudŏki KK) on soitinvalmistajana tunnetusta Yamaha Corporationista vuonna 1955 irrotettu moottoripyörien, perämoottorien ja muiden moottorituotteiden valmistaja, jonka kotipaikka on 1972 lähtien ollut Japanin Iwata:ssa, Shizuoka-prefektuurissa. Hauskana sattumana ankarimman kilpailijan Suzukin päämaja on naapurissa Hamamatsussa, myös Shizuoka-prefektuurissa, missä Yamahan soitinvalmistus alkoi. Soitinvalmistajan tausta selittää yhtiön tuotemerkin, eli kolme ristittyä äänirautaa. Tehtaan moottoripyörätuotanto alkoi 125-kuutioisella mallilla YA-1, mikä oli edistyksellisen saksalaisen DKW RT125:n paranneltu kopio. Kyseinen malli voitti samana vuonna kolmannen Fuji-vuoren mäkikilpailun luokassaan. Yamahan kilpailutoiminta onkin tuonut uudistuksia sarjatuotantoon, side on ollut alkuajoista asti vahva.


A-tunnus 125cc-luokan tuotteille, samoin kuin esimerkiksi D-tunnus 250cc-luokalle, säilyi aina malliuudistuksiin 1973/1974 asti, jolloin AS-, DS- ja R-sarjat yhdistettiin iskutilavuuksien mukaisesti "RD"- eli "race developed"-tunnuksen alle. Samoin tapahtui AT-, DT- ja RT-sarjojen osalta "DT"- eli "dirt trail"-tunnuksen kanssa. Yamahan AS/RD tuntui aina olevan askeleen edellä konservatiivista (mutta kestävämpää) Suzukia. 1955 alkaneen YA-/YAS-/AS- ja RD125-sarjan päätös oli toistaiseksi vuoden 1986 RD125 YPVS-mallissa. RD-mallilyhenne korvautui vuonna 1987 markkinoille tulleella Yamaha_TZR_125-sarjalla, mikä vuorostaan viittasi TZ-ratakilpailumallien lyhenteeseen.

Huom: Työ kesken, vielä paljon epätarkkuuksia/virheitä tiedoissa.

Historiaa Yamahasta ja 125-malleista

PM-lehti vertailu: CZ125, T125 Stinger, AS-3
  • 1851- 1916 kelloseppä Torakusu Yamaha alkaa 1887 (Nippon Gakki Co., Hamamatsu) valmistaa urkuja, pianoja ja muita soittimia
  • 1955 Yamahan ensimmäinen tuote YA-1, 125-kuutioinen 2-tahtinen DKW RT125:n kopio, yksisylinterinen, "Aka-tombo" l. "Red Dragonfly"; A-kirjain tulee luontevasti tarkoittamaan satapiikki-moottorikokoa.
  • 1957 Saksalaisesta 1953 Adler MB250:ista kopioitu ja paranneltu YD-1 (250ksm) twin
  • 1959 Tehokkaampi YDS-1 kaksoiskehtorungossa, mikä on Yamahan kaksitahti-twinien (90-400ksm) seuraavan 20 vuoden pituisen mallien sarjan kantaisä
  • 1960 Vienti USA:han alkaa YA-3 (125ksm single) ja YD-2 (250ksm twin) malleilla
  • 1961 Yamahan ensimmäinen osallistuminen Isle of Man:in "Tourist Trophy"-kilpailuun, 1964 MM-titteli 250ksm-luokassa (Phil Read)
  • 1966 Autolube-tuorevoitelujärjestelmän esittely YDS-mallissa, ensimmäinen sarjatuotantojärjestelmä lajissaan: japanilaiset eivät ilmeisesti tienneet, että jo ranskalaisen Gnome&Rhônen 250ksm E-sarjassa (E2-versiosta alkaen) oli ollut tuoreöljyvoitelu 1920-luvulla
  • 1968 Mallisarjoissa tähän asti ollut Y-alkumerkki ("Yamaha") jätettiin pois, 125-kuutioisissa Yamahan twin-satapiikkien sarjan alku AS1:stä (konstruktio 1965 AT90-twinin kaltainen)
  • 1971 Yamahan Italian-maahantuonnista vastaava Italjet saa luvan käyttää AS-twiniä omassa Buccaneer-mallissaan (amerikkalaishenkinen muotoilu lainattu isosta 650 Californiasta). Buccaneerit (valmistusmäärä 2.740 kpl) saavat vuosien saatossa samat moottorin tekniset kehitykset (läpät, kärjetön sytytys), kun taas runko ja muu varustus on iltalialaista tekoa. Suojatullit, jolla Italia suojasi tuolloin kotimaisia valmistajia, lienevät olleet järjestelyn syy. Buccaneer-tuotanto loppui 1979, viimeisten saadessa RD125 DX:n kaltaiset valupyörät.
  • 1974 Suurempien 1973 DS7>RD250 ja 1974 R5>RD350 tavoin 125ksm-twin AS3 muuttui RD125:ksi, "Torque Induction"-läppäohjaus imupuolella, teho 17hv DIN. Englantilainen Triumph-alustainsinööri ja kilpa-ajaja Percy Tait kutsuttiin setvimään XS-2 "Jytä-Jammun" ajettavuusongelmia, ja opit alkoivat levitä myös muihin malleihin
  • 1977 RD125DX-malli, kärjetön sytytys ja etujarru levyjarruksi, teho 17hv DIN, "arkku"-bensatankki, katko-vauhtiraitatarrat (jokunen rekisteröity 1976 puolella)
  • 1979 RD125DX-mallin kohennus valupyörillä, tekniikan ja ulkonäön säilyessä pääosin samana, tarroissa viitettä tulevista LC-malleista
  • 1982 Sensaatiomaisen vesijäähdytteisen yksisylinterisen RD125LC:n (10W) esittely. Malli muutti 125-luokan pelikentän kertaheitolla. YEIS="Yamaha Energy Induction System" eli "keuhkot": imukurkun läppien edelle sijoitettu kanava ja resonaatiokammio, jolla imuilmavirtaus ohjattiin läppien sulkeutuessa säiliöön, säilyttäen näin imuilmapilarin liike-energian paremman sylinteritäytön aikaan saamiseksi. Teho 21.5hv DIN. Viiden kaarevan tuplapuolan alumiinivanteet, täysin uusi muotoilu D125DX:ään verrattuna, Monoshock-takajousi.
  • 1985 RD125LC YPVS eli "Yamaha Power Valve System", eli pakoaukon säädin, teho 24,5hv, 16-tuumainen etupyörä ja vannemuotoilu 3 tuplapuolalla.
  • 1987 RD125LC-sarjan korvaajaksi tulee TZR125 täyskatteella, jonka moottoriteho nousee 27hv:aan

RD-sarjalaisten luonnehdintoja

YA- ja lähinnä YAS-sarjasta liitteissä ruotsaiainen entisöintipaja, mainittu kestävämmiksi kuin 90-kuutioisesta kehitetty 125-kuutioinen AS-/RD-twinisarja. Suomi-kannasta ei tietoa.

1975 Yamaha RD125B
Pieni tehokas AS-/RD-sarjan twin-moottori oli erityisesti kärjellisellä sytytyksellä varustettuna erittäin haastava pitää parhaassa terässä ja ehjänä. Sytytysajoitus oli katkojan kärkien kuluessa altis siirtymään, eli moottori rakasti poltella reikiä mäntiin. Myös kahden kaasuttimen synkronissa pitäminen oli haasteensa, ja läppäkotelojen tiivistepinnat herkkiä vuodoille. Kärjellisten AS- ja RD-sarjan twinien aina 1976 asti ehjänä säilyneet pisaratankilliset yksilöt ovat melko harvinaisia, eli ehdottomasti talteen otettavan ja kunnostettavan arvoisia: kirjoittajan mielestä tulisi varoa ajamasta etenkään pienimmillä (125-kuutioisilla) twin-Yamahoilla mikäli moottori käy selvästi huonosti, sillä oireilua aiheuttava vika aiheuttaa luultavasti piankin vakavamman moottoririkon. 1977-1981 kärjettömän sytytyksen saanut arkkutankkinen DX on hieman helpompi, mutta myöhemmätkin ilmajäähy-twinit aina isoon RD400-malliin asti olivat arkoja leikkaamaan kiinni pientenkin seikkojen ollessa vialla. Tehokas RD125 twinmalli oli suosittu, mutta hävisi katukuvasta hyvin nopeasti vaikean kunnossapidon takia. 2-sylinteristen moottorien ollessa parhaassa terässään, ja erityisesti paisareilla varustettuna ne pitivät herhiläisparven kaltaista vihaista ääntä, eli RD-Yamahat ovat edelleen tunnistettavissa kaukaakin hyvin tyypillisestä laulustaan. Moottori ja tekniikka on kunnostettavissa, mutta sen sijaan varusteita voi olla vaikea löytää jos vanhat ovat tärveltyneet kunnostuskelvottomiksi. Muun muassa keula kuuluu vaihtuneen ainakin 3 kertaa twin-sarjassa. Yamaha käytti vielä RD-twinien lohkossa englantilaistyylistä pystysaumaa muiden jo siirryttyä fiksumpaan vaakasaumaan.


1975 RD125-twinin ääninäyte: Youtube

Yamaha konsultoi 1970-luvun alussa englantilaista Triumph-alustainsinööriä ja kilpa-ajaja Percy Tait`ia ongelmallisen XS-1 "Jytä-Jammun" alustaa parantaakseen, ja oppeja (mm. jäykempi runko) siirrettiin myös AS-sarjaan, mutta vielä 1975-RD:n huonosti tuettu takasvingin laakerointi aiheutti tehoon nähden levotonta liikettä alustaan nopeassa ajossa, runko oli moottorin alta avoin. Jousitus oli yllättävän pehmeäjoustoinen, mutta pystyliikkeiden vaimennus jätti toivomisen varaa, RD nyökki ja vatkasikin, eivät alkuperäiset puutarhaletkukoon pehmeäseoksiset YOKOHAMA-renkaat olleet kaksisia. Ajattavuus parani 1977 DX-sarjan myötä, ja RD sai eteen nestetoimisen levyjarrun sinänsä ihan asiallisen entisen rumpujarrun tilalle. 1979 pyörä sai valuvanteet pinnavanteiden tilalle.

RD125LC 1982-84 (motot/sysleri1)
1982 RD-LC oli aikalaistensa joukossa esimerkillinen ajettavuudeltaan - edelleen yllättävän mukava ja rauhallisesti ohjautuva, hyvin miellyttävä vaikkakin eurokevareihin nähden pullamainen. Moottorin 21,5hv teho tuntuu selvästi laimeammalta kuin myöhempien YPVS-mallien terävä suorituskyky arjen tilanteissa, mutta ilman vikaherkkää pakoaukon säätöä oleva moottori on edelleenkin ongelmaton ja osa 10W-malleista kolkuttelee 100.000km ajomääriä. Vesijäähdytteinen RD oli Suomessa suuri menestys etenkin alkuvuosina ennen kuin kilpailijat reagoivat omilla malleillaan (Kawasakin sahapukkimainen luistiohjattu AR125 1983, minkä myynti tyrehtyi alkuinnostuksen jälkeen, sekä Hondan hilpeä Italiassa valmistettu MBX125F vuonna 1984). RD125LC:n Suomi-historian erikoisuutena M-Tuonti Oy toi 1984 Saksasta erän 1982-alkusarjan pyöriä, joista osa oli varustettu saksalaisen Pichlerin täyskatteella. Tämä erä meni aika hitaasti kaupaksi YPVS-version markkinoille tulon takia, eli viimeiset ensirekisteröitiin vasta 1985. Aika on kohdellut vesijäähyisiä RD-Jammuja paljon kilpailijoitaan lempeämmin, eli kaikin puolin onnistuneita pyöriä on 2014 edelleen liikenteessä, kun taas kilpailijat ovat hävinneet liikennekuvasta lähes täysin. Ranskan 1982 myyntitilastot puhuvat selkeästi suosion jakautumisesta: 1. sijalla Yamaha 13.794 kpl, 2. sija Honda 11.163 kpl, kolmosena Suzuki 2.063 kpl, nelosena Vespa 1.143 kpl ennen Kawasakia viitostilalla enää 982 kpl:la (lähde: ETAI-opas RD125LC).


RD125LC:n päivitys 1985 pienemmällä 16-tuumaisella etupyörällä teki pyörästä edeltävää 10W-mallia selvästi herkemmän mutta myös levottomamman ajettavan. Tehokas YPVS-moottori yhdistettynä kevyeen painoon tarkoitti, että 24,5hv Mk. II-RD oli kulultaan hyvinkin tasavertainen 1987 esiteltyyn kankeaan 27hv TZR-malliin verrattuna. Vikkelän alustan ja hyvän teho/paino-suhteen takia RD-YPVS lie edelleenkin suositeltavampi kuin erityisesti ensimmäisen vuoden TZR, jonka ajettavuus oli lehmämäisen kankea pidemmän akselivälin takia, ja jonka uudistetussa moottoreissa oli aluksi joitain heikkouksia (mm. kytkinlaakerin kuluminen). Samanlainen virhesuuntaus oli myös Hondalla kun hilpeä MBX kehittyi jämäkän NS125F:n kautta täyskatettuun NS125R:ään, Honda_NS125R/F-Wikijuttu, mikä TZR:n lailla oli ajossa varsin kankea ja kovasuinen.

Teknisiä tietoja RD125LC 1982

  • Lähde: Yamaha käyttäjän 3-kielinen ohjekirja (en/fr/de) 10W-28199-80 (maaliskuu 1982)
  • Suomi-versio laajalti yhtenäinen Sveitsin (S) ja Ruotsin (Sw) kanssa, pieniä eroja Iso-Britannian (E) ja Saksan (G) osalta
  • Mitat
    • Pituus 2.035 mm
    • Leveys 735 mm
    • Korkeus 1.190 mm
    • Akseliväli 1.295 mm
    • Maavara 185 mm (G: 190 mm)
    • Paino 112 kg (netto), G: 113 kg
    • Kääntöympyrä 2.100 mm
    • Polttoainesäiliö 13 litraa, josta hanan R-asennon takana 1,9 litraa
      • Täyttö aukon putken alarajalle: säiliöön jää näin paisuntatilaa polttoaineelle
  • Moottori
    • Yksisylinterinen, nestejäähdytteinen, kaksitahtinen polttomoottori, Torque Induction-läppäohjaus
    • Moottorin malli 10W (Iso-Britannian malleissa 12A)
    • Iskutilavuus 123 cm³ (7.51 cu.in)
    • Sylinterihalkaisija x isku: 56,0 x 50,0
    • Puristussuhde 6,4:1
    • Karstanpoisto kansi/pakoputki 6.000 km välein
    • Polkukäynnistys, polkimen momentti 25 Nm
    • Moottorikiinnikkeiden momentti 25 Nm (edessä ja takana)
    • Moottorin voitelu: Yamaha Autolube-tuorevoitelu, säiliö 1,1 litraa, varoitusvalo mittaristossa
    • Vaihteiston voitelu: moottoriöljy 10W-30 API-SE, tilavuus 0,6 litraa (0,575-0,625 l, vaihdossa 0,525-0,575 l)
      • Öljy märkäkytkimille ilman kitkaa vähentäviä lisäaineita, tyyppi JASO MB (MA voi aiheuttaa luistamista)
      • Vaihtoväli 3.000 km
      • Pohjapropun momentti 20 Nm, varo ylikiristämistä
  • Jäähdytys
    • Painejärjestelmän tilavuus 1.1 litraa, paisuntasäiliön 0,25 litraa (low- ja high-merkkien ero 0,16 litraa)
      • Paisuntasäiliö jäähdytinkennon kupeessa vasemmalla puolella
      • Vaihtoväli 6.000km
      • Alumiinimoottorin etyliglykolineste 50:50 seos, käytä täydennykseen seosta tai tislattua vettä
      • Talousveden kalkki voi jättää kattilakiveä jäähdytysjärjestelmään, jäähdytysteho heikkenee
      • Jäähdytinkenno hauras, puhdistus mieluiten paineilmalla vastasuuntaan, yli 20% pinnasta vaurioitunut = vaihto
    • Sytytysjärjestelmä CDI
    • Sytytystulppa: NGK BR8ES tai BR9ES, rako 0,7-0,8 mm, momentti 20 Nm
    • Kaasutin VM24SS
      • Ilmansuodatin: märkä vaahtomuovi, huoltoväli 3.000 km
      • Suodatinpanos pestävissä, kostutettava 10W-30 öljyllä, ei saa kiertää vaahtomuovia liikaöljyn pois saamiseksi
      • samaa öljyä suositellaan myös mm. käyttövaijereiden voiteluun
  • Vaihteisto
    • 6-vaihteinen, jatkuva hammaskosketus, poljin vasemmalla (menosuunta)
      • Järjestys 1-N-2-3-4-5-6
      • Vaihdepolkimen ruuvin momentti 15 Nm
    • Ensiövälitys 71/22 (3.227)
    • Toisiovälitys 46/16 (2.875), E-mallissa 45/16 (2.812)
      • 1. vaihde 34/12 (2.833)
      • 2. vaihde 29/16 (1.812)
      • 3. vaihde 26/19 (1.368)
      • 4. vaihde 24/21 (1.142)
      • 5. vaihde 23/23 (1.000)
      • 6. vaihde 22/24 (0.916) "ylivaihde"
    • Ketju 428
      • vapaaliike 35-40 mm ratasvälin keskivaiheilla: kokeile ketjua pyörittämällä tiukin kohta = säätö oikeaksi
        • ylikiristäminen kuluttaa moottoria, liian löysä ketju voi nousta rattaalta
        • huonosti voideltu, kehno ketju voi hävikkinä viedä jopa >1 hv takapyörätehosta
  • Runko
    • Teräsputki-kaksoiskehtounko
    • Caster 26° 15' (G: 26°)
    • Jättö 86 mm (g: 84 mm)
    • Teleskooppihaarukka, teräsjouset, öljyvaimenteinen
    • Kolmiosvingi "Yamaha Monocross", typpivaimenteinen "De Carbon"-monoiskunvaimennin, teräsjouset
      • 6-portainen esijännityksen säätö, "2"=standardi, "1"=pehmeä, 3-6 "kova/+/++/+++
      • mittaa jousituksen painuma (kuljettaja) ja pyri pitämään jäljempi samana lisäkuormalla esijännitystä lisäämällä
      • esijännituksen säätökoukku kuului alkuperäiseen työkaluvarustukseen
    • sivu- sekä keskiseisontatuki vakiovarusteina
  • Jarrut ja pyörät
    • hydraulinen etulevyjarru, suositeltu jarruneste tyyppiä DOT 3
      • nesteen vaihtoväli 2 vuotta (neste vettyy, kellastuu vanhentuessaan), säiliössä nestemäärän tarkistussilmä
      • käyttövivun suositeltu vapaaliike 5-8 mm
    • mekaaninen rumputakajarru, muista varmistaa reaktiotanko sokalla (vaihda tarvittaessa)
      • suositeltu vapaaliike 20mm ennen kuin kengät alkavat ottaa kiinni
    • takajarrun valokatkaisimen reaktiohetki säädettävissä
    • takajarrukilvessä/-vivussa asteikko/nuoli kulumisen osoittimina
    • Kevytmetallivanteet, ei-tubeless, tarkista ajoittain vaurioiden varalta (viikkotarkistus)
      • Eturengas 2.75-18 4PR, sisärenkaallinen, paine 1,8/1,8 (1h/2h), Dunlop
      • etuakselimutterin momentti 74 Nm, uusi varmistussokka tarvittaessa
      • Takarengas 3.00-18 4 PR (G: 3.25-18 4 PR), sisärenkaallinen, paine 2,0/2,8 (1h/2h), Dunlop
      • taka-akselimutterin momentti 85 Nm, uusi varmistussokka tarvittaessa
      • nopeusmittarin anturi (speedometer gear): 4L0-25190-10-00; osaa käytetty useissa malleissa, vaikea löytää
  • Sähköt
    • Akku tyyppiä 12N5-3B, 12V 5 Ah
    • Polttimot
      • Ajovalo 12V 45/40W
      • Parkki 12V 4W (E: 12V 3,4W)
      • Taka-/Jarruvalo 12V 5/21W
      • Vilkut 12V 21W (4 kpl)
      • Merkkivalot 12V 3,4W (4 kpl, vilkku, pitkät, vapaa, tuorevoiteluöljy)
      • Mittaristovalaistus 12V 3,4W

Korjausoppaita ja omistajan käsikirjoja

  • AS-sarjan/RD-sarjan twinit
    • YAMAHA:n korjausoppaiden uudelleentulostuspalvelussa RD125B (1975) LIT-11616-10-12 saatavilla (79€+kulut)
    • Katso myös Zone:n laaja tietopankki RD-twin dokumentteja/tietoutta
    • Yamaparts:in (linkit) saitilla paljon eri osaluetteloita ja manuaaleja vanhoihin malleihin, kuvia entisöidyistä As-sarjalaisista
    • VMPK ry:n Japsistarojen kirjastoa 2011 (suomi): Yamaha-kirjasto
    • Joitain värikoodeja RD200/RD125(?)-twineihin (englanninkielinen): 2strokeworld
    • HAYNES RD Twins 1974-77, Haynes product code 0327 (ei ISBN-tietoa, löydettävissä ainakin Ebaysta)
ETAI RMT48 kansi
  • RD-LC
    • ETAI:n ranskankielinen korjausopas N:o 48 (RD125LC/DT125LC ja KTM 125/240 GS), ISSN 0150-7214, ks.linkit.
      • tämä löytyy Zone:n laajasta materiaalipankista, kirjoittajalta (mustavi) myös hardcopy:na
    • HAYNES:in englanninkielinen korjausopas DT/RD 1982-87 #584 kustantajan verkkokauppa
    • YAMAHA:n korjausopas (haku varaosanumeroista kesken, ei ole vielä Yamaha-uudelleentulostuspalvelussa)
    • RD (10W) suomenkielinen käyttäjän ohjekirja (skannataan myöhemmin, löytyy myös Zone:n tietopankista)
    • RD (10W) kolmikielinen (en/fr/de) käyttäjän ohjekirja 10W-28199-80 (saatavilla PDF:nä, 35,1 Mb)
  • RD-YPVS
    • englanninkielinen omistajan käsikirja (skannataan myöhemmin)
  • TZR-DTR
    • HAYNES #1655 TZR 1987-93 and DT125R 1988-02, ISBN 1859609473 - löydettävissä ladattavaksi
      • 1993- TZR125R:lle on oma oppaansa (ei vielä tietoja)
    • YAMAHA-tehdasopas (ei vielä tietoa, ei vielä Yamahaopubs-sivustolla)
  • RS125/RS125DX singlet
    • HAYNES RS/RXS 100 and 125cc 1975-1995 Vol. 331, ISBN 1859600557, löydettävissä useampina painoksina käytettynä (Ebay jne.)

(työn alla)

Rinnakkais- ja sisarmallit

  • Yamahalla oli 125-luokassa kisakittejä tai tehdasraasereita, lista 125-tehdaskilpureista 1955-78 ja juttua AS1/AS3 kiteistä.
  • RD200 twin, RD125:tä pitkälti muistuttava malliversio (mm. Italian moottoriteiden 200cc-vähimmäisvaatimus)
  • DT125:n mallihistoria kulkee AS-/RD-sarjan rinnalla siten, että 1968 esitellyn DT-1 (250) trail-pyörän rinnalle tuli tarjolle AT-1 (125). AT kävi läpi 3 versiota, ja 1974 mallinimiuudistuksessa AT3 muuttui DT125:ksi samalla kun muukin trail-mallisto sai DT+iskutilavuusmerkinnän. Ainakin AT2/3 Yamaha-tehdasoppaan varaosanumero löytyy XV125 Viragon Wikijutun "Yamaha Publications"-luettelosta (saatavuus googlattava), ja VMPK:lla näytti olevan kirjastossaan 1976 ja 1978 (?) tehdasoppaat tai niiden kopiot. 1982 DT sai RD:n kanssa osittain yhteneväisen vesijäähdytteisen moottorin, kun ne olivat aiemmin eronneet merkittävästi.

Kilpailijoita

Japanilaiset ja italialaiset twin-mallit Benelli 2C, Honda CB125K/T, Malanca E2C, Motobécane/Motoconfort LT1-LT3, Suzuki T/GT125. Kilpailijoiksi voisi ajatella myös Euroopan monet 125-kuutioiset tehosinglet mm. Aprilia, Aspes, Cagiva, Gilera, HRD, Laverda, Monark, Zündapp (ym.)

Linkit

(työn alla)

Varaosat kaikkiin mopoihin Mopo Sportista

Noudettu kohteesta http://www.motot.net/w/index.php?title=Yamaha_YA/YAS/AS/RD125&oldid=28873