AMC eli Ateliers de Mécanique du Centre on ranskalainen, Clermont-Ferrand`issa 1940- ja 1950-luvulla toiminut, monien ranskalaisten mp-valmistajen moottoritoimittaja. Se jatkoi mp-moottoreiden valmistuksen 1958 mp-menekkikriisin seurauksena lopetettuaan alihankkijana muun muassa Pont-à-Mousson-konsernille (tunnettu, ellei surullisen kuuluisa, mm. 1950-luvun automaattivaihteistoistaan), myöhemmin muun muassa osia kuorma-autotehtaana merkittävälle ranskalaiselle BERLIET:ille valmistamalla. Yhtiö toimi yhä vuonna 1991 (kaupparekisteriote) ja lie nyt "Technique"-sanan nimeensä liitettyään yhä toiminnassa Clermont-Ferrandissa. AMC (F) oli 1950-luvulla arvostettu (kilpailijaansa Ydralia arvostetumpi) moottoritoimittaja useille ranskalaisille mp-merkeille, vaikkapa Alcyonille, ja sen tuotteilla ajettiin sekä nopeusennätyksiä että usea Bol d`Or (mp)-voitto. Sitä ei pidä sekottaa brittiläiseen, Collier-perheen AMC (UK)-kattoyhtiöön, minkä alaisuudessa toimi eri aikoina lukuisia merkittäviä brittiläisiä mp-merkkejä, ja mikä päätyi vararikkoon 1960-luvulla.
Historiaa
Veljekset Louis ja Henri Chartoire perustivat yrityksensä vuonna 1920 alunperin viinipullojen olkisten suojakuorien sekä pullojen suljinten valmistamiseen Clermont-Ferrand`issa (Département Puy-de-Dôme:n pääkaupunki, samannimisen sammuneen tulivuoren mukaan). Massif Central-vuoriston pohjoisosassa sijaitseva kaupunki sijaitsee viinialueen sydämessä, ja veljesten yritys saavuttikin hyvää menestystä tuotteillaan: pian se valmisti jo 100.000 suojakuorta kuukaudessa. Vuonna 1931 sillä oli jo neljä tehdasta, eli Clermont-Ferrandin lisäksi Estivareilles`issä, Usson-en-Forez`issa ja Le Vauriat`issa, ja tuolloin se muuttui osakeyhtiöksi.
Vuonna 1932 se aloittaa mekaanisessa verstaassaan alihankintatuotteiden valmistamisen muun muassa MICHELIN`ille (jonka toiminta alkoi Clermont-Ferrandissa vuonna 1832), ja vuonna 1937 se alkaa saada puolustusteollisuuden tilauksia Manufactures Nationales-keskusyhtiöltä natsi-Saksan noususta pelästyneen Ranskan alkaessa kiireesti varustautua uhkaavan sodan varalta. Puolustusteollisuudesta tuleekin kohta yhtiön päätoimiala. Vuonna 1938 puolustusteollisuutta ohjaava yhteisö antaa sorvitilauksen yhtiölle, mikä ei kuitenkaan kykene toimittamaan niitä. AMC ottaa tilauksen hoitaakseen, sillä se itsekin tarvitsee niitä: viimein se valmistaa AMC-sorveja 500 hengen voimin kolmivuorotyössä 24h lähes 10.000 m² alueelle kasvaneessa tehtaassaan (joista 4.000 m² hallitilaa). Sarjavalmistusta jo aiemmin harjoittanut yhtiö oppii puolustusvoimien tilauksia toteuttaessaan erittäin tarkkaan työtapaan ankarimpienkin normien mukaisesti: tämä laatuperinne näkyisi aikanaan myös AMC:n moottoreissa.
Sota päättyy kehnosti: Saksa hyökkää 10.5.1940, ja saavuttaa jo 15.5. Ranskan puolustuksen kannalta kohtalokkaan läpimurron Sedan`issa. Clermont-Ferrand valloitetaan 21.6.1940, ja se ehtii olla 29.6.-1.7.1940 Vapaan Ranskan (Zone Libre) pääkaupunki ennen kuin poliitikot siirtyvät naapurikaupunki Vichy`yn. AMC-yhtiön osallisuudesta miehitysajan 1940-1944 tuotantoon ei ole tietoa, mutta vuonna 1942 se alkaa mekaniikastaviehättyneen Henri Chartoiren johdolla suunnitella moottoreita omistajien ymmärtäessä, että sodan loppuessa moottoriajoneuvoista tulisi olemaan pulaa. Ensimmäinen tuote on 98 cm³ SV-nelitahtinen 3-vaihteinen ketjuvetoinen moottori verotonta ja ilman ajokorttia ajettavia BMA-luokan kevytmoottoripyöriä varten: se saavuttaa heti suurta suosiota. Sodan vielä jatkuessa vuoden 1942 moottorin rinnalle luodaan myös 108- (1943) ja 125-kuutioiset (1945) versiot 4-vaihteisina. Arveltu suuri kysyntä toteutuukin, moni ranskalainen mp-valmistaja ostaa hyvin onnistuneita moottoreita.
Vuonna 1948 niiden rinnalle tulee uudet 118- (1948), 124- (1949) ja 170-kuutioiset, ja AMC:n kuukausituotanto ylittää 1.000 moottoria. Vuonna 1949 GIMA-AMC:t vievät Bol d`Or-marathonkilpailussa (24h) 125-luokan voiton ja hopeasijan. Vuonna 1953 AMC:lla on jo 250- ja 350 cm³ OHV-singlet tarjolla nelivaihteisina jalkakäyttöisellä vaihteistolla, ja nelitahtisarjaan tulee myös 125- 150- ja 175-kuutioiset moottorit. Vuonna 1955 uusi 99-kuutioinen kaksitahtimoottori tulee myyntiin: tällä moottorilla, asennettuna RIVA Sport-pyörään, rikotaan vuonna 1955 Montlhery-radalla viisi maailmanennätystä, muun muassa 48h-ajo keskinopeudella yli 80 km/t. AMC-moottorit ovat myös Bol`d Or-voittajapyörissä 175-luokassa vuosina 1954 ja 1955. 1956 tulee myyntiin uusi nelitahtinen 125 cm³-moottori 3- (Isard) tai 4-vaihteisena (Eland), missä sylinteri on vaaka-asennossa ja kansi alumiininen. Vielä vuonna 1957 AMC uusii pienen kaksitahtisen, ja tuo nelitahtiset uudet 125- ja 175-kuutioiset markkinoille.
AMC on toki huomannut jo kriisin merkit, eli moottoripyörien menekki on muun Euroopan tavoin lähtenyt jyrkkään laskuun kun ostajat siirtyvät pieniin henkilöautoihin: se solmii jo 1950-luvun puolivälissä alihankintasopimuksen Pont-à-Mousson-konserniin kuuluvan "Société Minière et Métallurgique du Périgord"-yhtiön kanssa, ja uuden tukijalan työstökoneista saatuaan se ajaa mp-moottoreiden tuotannon alas vuodenvaihteessa 1957/1958. Uuden toiminnan asiakkaita ovat muun muassa GM, Massey-Ferguson ja Panhard. 1960-luvulle tultaessa AMC siirtyy teollisuuden osien ja alijärjestelmien valmistajaksi: 300 henkeä työllistävä AMC toimittaa ajoneuvoteollisuuden osia muun muassa FIAT-Ranskalle, Perkins`ille, Citroën`ille ja Panhard`ille, ja harjoittaa myös yhteistyötä maatalouskoneiden kuten Massey-Ferguson, Caterpillar, International Harvester, Ford ja Poclain. Se alkaa toimittaa myös kuorma-autojen osia ja osajärjestelmiä, myös elektroniikkaa Berliet:ille. Eräs lähde ilmoittaa yhtiön ajaneen toimintansa alas vuonna 1981, mutta se oli kaupparekisterissä yhä 1991, lie jatkunut aina Berliet`in vararikkoon 2010-luvulla asti, ja AMC vaikuttaisi yhä olevan olemassa Clermont-Ferrand`issa "Ateliers de Technique et Mechanique du Centre"-nimellä.
Historiikkiosan pääasiallinen lähde: Memoires Industrielles #2079 (ranskaksi)
AMC-moottoreita käyttäviä mp-valmistajia
AMC-moottoreiden kokonaistuotantomääräksi arvioidaan n. 50.000 kappaletta. Niitä käyttivät muun muassa:
- Alcyon
- Automoto (1930 osaksi Peugeotia)
- DS-Malterre (1920-1958, Pariisi; Debladis & Sigrant-Etablissements Malterre Frères)
- Elie-Huin (1947-1953?)
- GIMA (1947-1956, 2005, Chamalières/Clermont-Ferrand), Harrastajasivu (ranskaksi)
- Guillier
- New Map (1898-1930, sittemmin "Paul Martin"-nimen alla)
- Radior (1904-1955)
Tarkemmin AMC-saitin selattavasta esitteestä 18s. kansilehtineen
