Peugeot

Peugeot, kotimaisittain mm. "Pösö", on Peugeot-perheen alun perin vuonna 1810 taloustarvikkeiden kuten muun muassa kahvimyllyjen valmistamiseen sen kotikaupunki Sochaux`issa perustama yritys. Myöhemmin eräs autokonsernin tärkeistä tehtaista, ja nyttemmin myös tehdasmuseo sijaitsevat yhtiön kotikaupungin alueella. Marraskuussa 1858 Émile Peugeot varasi tunnetun leijonamerkin yhtiön tunnusmerkiksi. Ensimmäinen moottoriajoneuvo oli Armand Peugeotin yhdessä Leon Serpollet`n kanssa 1889 valmistunut höyrymoottori-kolmipyörä, mikä ei kuitenkaan ollut järin onnistunut luomus. Sen korvasi seuraavana vuonna 1890 Panhard-Daimler:n polttomoottorilla varustettu malli (Ranska oli tuolloin sallivamman lainsäädäntönsä vuoksi eräs Euroopan johtavista ajoneuvomaista). Vuonna 1895 Armand perusti perheen sisäisten riitojen jälkeen erillisen Société des Automobiles Peugeot-yhtiönsä, mikä myöhemmin päätyi vararikkoon. Peugeot-perhe on omistusjärjestelyiden jälkeen edelleen eräs kolmesta pääomistajasta 14% tasaosuuksin: muut ovat Ranskan valtio ja kiinalainen Dongfeng Motors. 2013-2014 yhtiöstä 7% osakeosuuden omistanut, ja sen kanssa yhteistyötä eri komponenttien valmistuksessa tai käytössä suunnitellut GM on kuitenkin myynyt osuutensa.

Oli myös erillinen polkupyörähaara, aluksi yhtiönimellä "Les fils de Peugeot Frères" (Peugeot-veljesten pojat) mikä myöhemmin muuttuisi Cycles Peugeot-nimiseksi divisioonaksi pääyhtiön alaisuuteen, minkä Jean Pequinot Peugeot perusti Sochaux`issa vuonna 1881 erilleen Peugeot-päähaarasta, eli mikä on Ranskan vanhin polkupyörävalmistaja. Jean`in poika Eugène Peugeot riitautui 1895 serkkunsa Armand Peugeot`in kanssa: polkupyörien ohella Peugeot-yhtiö alkoi serkusten "tonttijakoa" rikkoen valmistaa moottorilla varustettuja pyöriä, sitten 1902 moottoripyöriä. Vuonna 1900 perustettu Établissements Griffon-yritys oli kilpamallien ja viimein 1906-1910 kevytautojenkin valmistaja, mikä palaisi 1919 takaisin Peugeot-sukukonsernin hallintaan mp-yritysten "La Sportive"-ryhmässä (tähän ryhmään kuuluivat myös tuolloin merkittävät Alcyon, Automoto, Clément, Hurtu, Labor ja La Française), 1922 vientimyyntiä varten perustettun F.M.C.-osakeyhtiön merkkiryhmään. Moottoripyörät erotettiin vuonna 1926 erilliseen divisioonaan pääyhtiön alaisuuteen, ja vuoden 1927 jälkeen Griffon tuli Peugeotin kanssa teknisesti identtiseksi rinnakkaismerkiksi, kun taas serkku ajautui autoja valmistaneella erillisellä yrityksellään pankruttiin.

Peugeot-nimen alla polkupyöräyhtiö ryhtyi vuonna 1898 suunnittelemaan De Dion-Bouton`in moottorilla varustettua kolmipyörää mitä ei kuitenkaan myyty vaan käytettiin viimein kilpailutoiminnassa. Nelipyöräiset kevytautot olivat vain lyhytaikainen tuoteryhmä vuosina 1900-1903. 1901 valmistuu 193 cm³ moottoripyöriä ("motobicyclette", sillä Werner on varannut "motocyclette"-käsitteen) mikä käytti 1,5hv ZL-moottoria), eli Peugeot lukeutuu maailman vanhimpiin katkoitta 2- tai 3-pyöräisiä moottoriajoneuvoja valmistaneisiin yrityksiin, joskin kaksipyöräiset yhtiöitettiin jo vuonna 1926 pääyhtiön erilliseen divisioonaan. Konserni on lokakuussa 2014 myynyt tämän divisioonansa osake-enemmistön 51% intialaiselle Mahindra&Mahindralle. Peugeot oli ostanut ja sulauttanut itseensä vuosien saatossa lukemattomia Ranskan pieniä ja suurempiakin vanhoja moottoripyörävalmistajia, erityisesti 1950-luvun ja 1960-luvun alun kysyntäkriisin aikana. Fusioinnit lienevät osittain tapahtuneet Ranskan valtion toivomuksesta, ja merkeistä vain Peugeot jäi viimein jäljelle.

Polkupyörä-Peugeot nautti Euroopan laajuista menestystä aina 1980-luvulle asti jolloin sekin joutui Kauko-Idän pyörävalmistajien ankaran hintakilpailun vuoksi kutistuvan myynnin kurimukseen. Pyörätoimiala fusioitui vuonna 1987 AOP:n (Acier et Outillages Peugeot)-divisioonan kanssa eli tuli osaksi perhekonsernia, vaikkakin omasta polkupyörävalmistuksesta luovuttiin. Peugeot-nimen Pohjois-Amerikan markkinoiden käyttöoikeus ja tuotantokin oli 1990-2001 kanadalaisella ProCycle:llä. Euroopassa Peugeot-polkupyörävalmistus ja nimilisenssi meni 1992 espanjalaiselle BH:lle (Beistegui Hermanos) mikä toimintaan liitetyn Gitane-polkupyörämerkin kanssa lähentyi ruotsalaisen Salvatore Grimaldin Cycleurope-ryhmää. 1998-2004 sekä jälleen 2011- valmistus ja nimenkäyttöoikeus oli ja on Cycleuropella: välivuosina Peugeot-konserni oli ottanut polkupyörätoiminnan väliaikaisesti takaisin omaan komentoonsa, ja myynyt niitä autojensa rinnalla piirimyyjäverkossaan Euroopassa.

Myös autojen ja kuorma-autojen puolella Peugeot on hankkinut eri valmistajia omistukseensa - tärkeimpänä vuonna 1974 ensin 30% osuuden ja 1975 Ranskan valtion kätilöimänä CITROËN:in ostaminen Michelin-perheeltä, sekä CHRYSLER EUROPE-ryhmän (Simca ja Rootes-konserni) vastaanottaminen vuonna 1978. Autokonserni kulkeekin nyt yhteisnimellä PSA-konserni, vaikkain sen alaisuudessa toimivalla Citroën`illa on oma erillinen identiteettinsä. Autopuolella Peugeot`illa on 16 tehdasta eri puolilla maailmaa konsernin omina alayhtiöinä tai yhteisyrityksinä paikallisten toimijoiden kanssa.

Juttu on vielä kovin hutera lähdeaineiston ristiriitaisuuksien ja erojen vuoksi, eli työn alla.

Peugeot-moottoripyörien historiaa

Alkuaika

Vuonna 1901 valmistui edellä introssa mainittu Peugeot-niminen moottoripyörä 150 cm³ ZL-moottorilla. Omat moottorit seurasivat kaksi vuotta myöhemmin 1903, mutta ne eivät tuoneet merkittävää etua sillä sisäisellä alennusvaihteella paremmin pitävän vetohihnan tarjonnut, eli käytännössä saman suorituskyvyn tarjonnut sveitsiläismoottori pysyi saatavilla niiden rinnalla MB-mallissa aina 1909 asti - Peugeotin oma 220 cm³ 2,75hv versio voitti toki Tour de France:n vuosina 1905 ja 1906. Ratkaisu oli myös sikäli järkevä, että Peugeotin Montbéliardin tehtaan ja ZL:n Ranskan Pontarlier-tehtaan välimatka oli vain noin 50 kilometriä. Hyvä ZL-pikkumoottori oli suosittu ostomoottori monelle muullekin Ranskan mp-valmistajalle kuten vaikkapa erään ensimmäisistä V2-moottoreista 1902 rakentaneelle Griffon`ille.

1904 syntyi jo iso 945-kuutioinen V2 "7 HP course"-kilpamalli eli "la grosse Peugeot", suuri Peugeot, mistä kehittyisi vuonna 1907 peräti 1.489 cm³ ja 14 hv kilpamalli-ennätyspyörä (seisovan ja lentävän kilometrin ennätykset 121,621 ja 123,293 km/t). Se oli 1.025 Frangin hinnallaan (ynnä 110 frangia Simms-Bosch magneettosytytyksestä ketjuvedolla tai 140 frangia ratasvetoisena - akku/puola-sytytys oli vakio) vain harvojen herkkua: esimerkiksi litra bensiiniä maksoi 52 centimeä, kun tuon ajan tyypillinen tuntipalkka oli 80 centimeä. Yhtiön mallistoon tuli 1907 myös 662,7 cm³-V2 "5 HP"-vaihtoehto mikä jatkaisi 1914 asti: aikakaudelle ennen ensimmäistä maailmansotaa oli tunnusomaista, että mallit nimettiin iskutilavuuden sijaan hevosvoimaluokallaan. V2-mallit 660 ja 950 olivat harvinaisia paitsi korkean hintansa vuoksi myös, koska niiden suorituskyky oli oikeastaan jo liikaa sen aikakauden teiden kuntoon verrattuna. Peugeot`in V2-moottori oli voimanlähteenä Nortonissa, mikä vuonna 1907 voitti ensimmäisten Mansaaren TT-ajojen kaksisylinteristen moottoripyörien luokan.

Asiakkaillekin myydyistä kilpamalleista kuuluisia olivat vuosien 1913-1914 pienehköillä 345- ja 498 cm³-V2:lla varustetut "Paris-Nice" mallit. Pieni oli virallisesti "Moto Légère 2 ½ HP", missä oli jo vanhanaikaiseksi käyneiden automaatti-imuventtiilien (alipainetoimiset) sijaan sivuventtiilit myöt imupuolella, mutta vielä 9 vuotta aiemmin esitelty Truffault-etuhaarukka. Nimi juontuu vuoden 1913 Pariisi-Nizzan marathon-kilpailun (450 km) voitosta, missä neljästä lähdössä mukana olleesta Peugeot`in pienimmän 350 V2-mallin kilpaversiosta kolme saavutti voiton (Lacroix), kakkos- (Péan) sekä nelossijan (Desvaux) sortumatta sen kummempiin vikoihin kuin aikakauden riesana olleiden, hevosten teille levittämien kavionaulojen puhkomiiin renkaisiin. Peugeot oli mallin julkaistessaan myös viistonnut polttoainesäiliön takaosaa madaltaakseen satulan korkeutta, mutta muuten viisaasti säilyttänyt muutokset maltillisina ollakseen vieraannuttamatta asiakaskuntaansa. Raaserit olivat mukana tuoteluettelossa päätä huimaavalla eli yleisön ostohaluja kuristaneella 3.000 frangin hinnalla, kun esimerkiksi 945-kuutioinen "suuri Peugeot" maksoi sivuvaunullisena 2.000 frangia... mikä kutisti sen vuosittaisen myynnin muutamiin kymmeniin kappaleisiin. V2-malleista isompi korvautuisi kilpailukaudelle 1914 hurjalla 500M-twinillä - mikä kulkee ilman vaihteistoakin silloin huimat 122 km/t.

Vuonna 1912 Ernest Henry luo kilpa-auto "L76":n ylivoimaisen neliventtiilisen DOHC-moottorin. Sillä voitetaan kilpailuja paitsi Euroopassa myös USA:ssa, missä se on ensimmäinen ei-yhdysvaltalainen Indianapolis-voittaja. Peugeot-autot pystyvät uusimaan voitot ovaaliradalla 1910-luvun aikana useaan kertaan. Ernest Henry ei lepää laakereillaan, vaan saa vuonna 1913 valmiiksi vastaavanlaisen Peugeot 500M-kilpamoottoripyörään DOHC-twinillä ja neliventtiilikansilla: se ehtii saavuttaa merkittävää kilpamenestystä ennen maailmansodan puhkeamista. Hän jatkaisi kehittelyä kolmen nokka-akselin 5-venttiilisellä kilpamoottorilla vuonna 1920, mikä tosin ei menesty. Peugeot palaisi kansainvälisille kilparadoille uudelleen vasta vuonna 1927, vaikkakin se kilpaili Ranskan kansallisissa sarjoissa tätä ennen jo useita vuosia.

Interbellumin kulta-aika

Sodan jälkeen alkaa moottoripyörä-alan ja myös Peugeot-moottoripyörien kultakausi. Sotaa edeltäneestä ajasta poiketen mallien iskutilavuus mainittiin entisen hevosvoimaluokituksen ja mallinimen mukana. Peugeot perusti jo 1922 myös F.M.C.:n (France Motor Cycle) kattoyhtiöksi vientitoimintaan (englantilainen nimi), minkä alaisuuteen se yhdistäisi myöhemmin ostamiansa useita hyvämaineisia mp-alan valmistajia. Kaksitahtimalleissa myös Peugeot tarjosi erillisvoitelun (vrt. Gnome&Rhône E-sarja), kauan ennen kuin japanilaisvalmistajat tarjosivat sitä "uutuutena" 1960-luvulla. Näin oli esimerkiksi Peugeot`in 350 cm³ mallissa 1922-1926, ja vuosien 1923-1926 250cm³-mallissa "3½ HP type SP", joissa öljy tosin puristui kuljettajan säädettävissä olevalla paineella säiliöstä moottorin kriittisiin kohtiin (paljolti Suzukin "Posiforce":n tavoin), eikä vielä moottorin pyörittämällä pumpulla. Kumpikin muuttuisi sittemmin vuonna 1927 nelitahtiseksi uusien yhtenäisellä lohkolla olleiden moottoreiden (eräitä ensimmäisistä lajiaan) myötä, 350cm³-mallin saadessa "P 104"-mallitunnuksen, myöhemmin OHV-versiossa "P 105 DT":n (kaksi pakoputkea) sekä edullisemmassa SV-versiossa "P 107":n. Mallisto laajeni alaspäin 175 cm³ "P 108" sekä 220 cm³ "P110"-malleihin. Isot korvautuisivat vuonna 1933 uusilla 350 cm³ "P115":llä sekä kuuluisalla 500 cm³ "P 515":llä. Tämä juuri ennen Pariisin näyttelyä vuonna 1933 esitelty iso Peugeot oli ensimmäinen 500 cm³ (tai yli) moottoripyörämalli sitten ensimmäisen maailmansodan päättymisen ja tuotannon uudelleen aloittamisen 1920. Vuonna 1934 iso 500-kuutioinen asettaisi kevennettynä ja isommalla 22 litran säiliöllä varustettuna yhdeksän uutta nopeusennätystä Montlhéry-radalla, erityisesti pitkillä matkoilla (muun muassa 24 tunnin keskinopeus 118,747 km/t, sekä 3.000km-keskinopeus 118,162 km/t).

Kilparadoille Peugeot palasi jo vuonna 1923. Tuolloin insinööri Roumain Antonescu aloitti vuoden 1914 500M-kilpurin moottorin päivittämisen: DOHC sai väistyä SOHC:lle, ja venttiilejä oli neljän sijaan enää kaksi. Jo Paris-Nizzan kilpailussa 1913 hopealle ajanut Péan saavutti uudella 500-kilpurilla seisovalla kilometrillä 157,9 km/t vuonna 1923, ja paransi vuotta myöhemmin nopeutta 165,4:ään. Tuplanokat palasivat myöhemmin "M2"-kilpuriversiossa, vaikkakin venttiilejä oli edelleen vain kaksi: tällä kokoonpanolla Peugeot vei vuonna 1927 "Grand Prix des Nations"-voitot Sveitsissä, Ranskassa ja Espanjassa. Yhteensä 500-kilpamallit saavuttivat 21 voittoa, kun ratoja oli 23. Tämän menestysvuoden jälkeen Peugeot ikävä kyllä päätti vetäytyä kilpailutoiminnasta.

Suuri 1930-luvun talouslama siirtyi Yhdysvalloista myös Eurooppaan. Peugeot tarjosi siksi pienempiä malleja kuten naisasiakkaille tarkoitettua 100-kuutioista läpiastuttavaa "P 50D":tä, mikä mahtui BMA-kevytmoottoripyörien luokkaan. Kevytmallisto jatkuisi koko 1930-luvun mallitunnusten 51 ja 52 kautta aina vuoden 1939 "P53":een asti, missä mopomaisuus oli korvautunut aidon isomman moottoripyörän kaltaisella muotoilulla erityisesti "CS"-luksusmallissa (se alapuolella olivat karummat CN, CL ja CHL). Yhtiön isot mallit perustuvat 1930-luvun alussa vielä 500-kuutioiseen P 515-malliin: SV-versioina P 117 (340) ja 417 (500), sekä OHV:na P 115 kolmivaihteisena, P 415 ja P 515 nelivaihteisina. Ne ovat aivan liian kalliita valmistaa, eli hinta karkaa asiakaskunnalle liian korkeaksi. Peugeot ratkaisee asian vuonna 1936 käyttämällä vanhan, Robert Sexé:n marathonmatkoista kuuluisaksi tulleen SV-350:n eli "P 112"-mallin pienempää lohkoa, johon se ymppää OHC-yläkerran saadakseen "Grand Sport"-linjansa uudeksi perusmalliksi "P 135":n. Uutta mallia saa kevytmoottoripyörien tavoin eri varusteasteella, esimerkiksi paremmin varusteltu P 135 HL eli "haute luxe" - sarjan hinta saadaan näin puristettua 4.250-4.450 frangiin perus- tai luksusmallille, kun edeltävät OHV-mallit maksoivat 5.100 frangia (P 115) tai peräti 6.250 frangia (P515). Tämä on tärkeää, sillä tuon ajan tyypillinen kuukausiansio on vain noin 850 frangia. Valitettavasti P 112-lohkoon ei mahdu kuin 3-vaihteinen käsikäyttöinen vaihteisto, kun kilpailijamalleissa on jo nelivaihteiset jalkakäyttöiset vaihteistot - tämän vuoksi melko verkkaisesti (120 km/t) kulkeva P 135 ei lopulta myy odotusten mukaisesti.

Skootterit tulevat mukaan

Vuonna 1930 Peugeot ostaa korkealaatuisia moottoripyöriä valmistavan kilpailevan Automoto-yhtiön (1899-1962, Peugeot linkittyy tämän kaupan kautta jo varhain Monet-Goyoniin), erään skootterialan pioneereista. Skoottereista tulisikin viimein Peugeot-yhtiön päätuote. Skootterit eivät vielä 1930-luvulla ole samanlaisesti muodissa kuin myöhemmin 1950-luvulla, mutta suuryhtiö hyödyntää Automoto-tehtaan osaavaa henkilökuntaa pitkään - tehdas valmistaisi 1959 lähtien viimeisiä Terrot-malleja. Peugeot`in sodanjälkeisistä skootterimalleista mainittakoon esimerkiksi vuodesta 1953 valmistetun, P55-kevytmoottoripyörämalliin (125 cm³) teknisesti pohjautuneen, mutta vain vähän myydyn "S 55":n seuraajamallit "S 57" ja "S 157" vuodelta 1955, joista isompi sai 150-kuutioisen moottorin. P 55:n perua ollut S 55:n jalkavaihde muuttuu kahvavaihteeksi, ja ajovalo siirtyy vuonna 1956 ohjaustankoon "S 57 B"-uudistuksessa. Viimein 1957 "S 57 C"-mallissa massiivinen keula saa väistyä Vespan tapaan sijoitetulle, etupyörän mukana kääntyvälle lokasuojalle, ja vannekoko muuttuu 10-tuumaiseksi. Moni jää suremaan ranskalaiseen tapaan originellia alkuperäistä muotoilua, mutta Vespan kaltaiseksi muuttunut "S 57 C" puhuttelee ostajakuntaa paremmin, ja jatkaa vuoteen 1961 asti.

Vuonna 1982, Ranskan iskutilavuusrajan ajokortitta 16-vuotiaana ajettaville mopedeille noustua 80 kuutioon, syntyy "SC"-skootterimallisto muovikorilla, mikä löytää paitsi nuoria myös aikuisia ostajia, jotka etsivät hyvää kulkupeliä kaupunkien ruuhkissa. "SC" onkin vuosikausia myydyin ranskalainen 2-pyöräinen moottoriajoneuvo, ja malli jatkaa aina vuoteen 1987 asti. Honda tulee vuonna 1984 vähemmistöosakkaaksi, ja alkaa ohjata mallisuunnittelua: Fox, Elyseo ja Elystar vievät uudelleen myyntimenestyksen kärkeen. "Satelis"-maksiskootterit tulevat mukaan vuonna 2006, ja alla on linkitetty (ranskankielinen) koeajo 3-pyöräisestä 2017 Metropolis 400i-uutuusmallista (tuplaetupyörät, kallistuvaa mallia). Peugeot on nykyään vahva tekijä paitsi moposkoottereissa myös maxi- eli matkaskootteriluokassa jopa niin, että vuonna 2010 divisioonan nimi muuttui "Peugeot Motocycles":istä "Peugeot Scooters":iksi.

Sodanjälkeinen aika

Toisen maailmansodan puhjettua syyskuussa 1939 Puola kukistuu nopeasti Saksan liikkuvan "Blitzkrieg"-sodankäynnin takia: se tepsii myös lamavuosina sotavoimiensa kehittämisen - kallista ja lopulta hyödytöntä Maginot-linnoituslinjaa lukuun ottamatta - laimin lyöneeseen Ranskaan. Saksa saavuttaa muutamassa päivässä kriittisen läpimurron Sedan`issa, motittaa sotajuonen ansiosta Belgian suunnalle pakkautuneet puolustusjoukot, ja sota on ohi puolessatoista kuukaudessa.

Mopedit ja kevytmoottoripyörät (50-125 cm³)

Sotatoimissa suuria vaurioita kokenut Ranska palautuu hitaasti, moni mp-valmistajakin jatkaa ensin sotaa edeltäneillä malleilla myös kireän rahoituksen ja raaka-ainetilanteen vuoksi. Peugeot aloittaa 1946 vanhanaikaisella P 55-kevytmoottoripyörällä (125 cm³ vuodelta 1939), missä on vielä etusvingi, jäykkäperä ja käsivaihde tankin kyljessä. Se ajanmukaistetaan vuonna 1953 teleskoopilla (T), takajousituksella ja jalkavaihteella (TC), tai kromitankilla (TCL), ja 1954 kevyellä uudelleenmuotoilulla missä lokasuojat syvenevät, mutta valmistus lakkaa 1955. Pienempi 98 cm³ GL-sarja (myös Automoto VMSS) on tällä välin vuonna 1954 tullut markkinoille Monet-Goyonin lisenssillä valmistamalla Villiers-moottorilla - mallia valmistaisivat identtisenä myös Terrot-Magnat-Debon, Gnome&Rhône ja kaksi muuta uusia markkinoita etsivää mp-valmistajaa: malli on kuitenkin liiaksi 50-kuutioisten mopedimallien näköinen, ja kukin valmistaja yrittää muuttaa omaansa moottoripyörämäisemmäksi muun muassa sulkemalla läpiastuttavan rungon polttoainesäiliöllä: Peugeot seuraa 1957 esimerkkiä. Eräs niiden kilpailija, Ranskan tuolloin kolmanneksi suurin mopo- ja kevytmootoripyorien valmistaja ABG-VAP (ks. Vähän_myydyt_125-mallit), yrittää väistää ankaraa kilpailutilannetta ulkomaille - muun muassa Suomeen - mutta sillekin tie nousee pystyyn vuonna 1967, kilpailijoiden tosin tällä välin jo laajalti poistuttua 1960-luvun alkuvuosina.

Peugeot jatkaa kuitenkin tarjontaansa mopediluokassa, ja tarjoaa vuodesta 1957 lähtien aika erikoisesti ratkaistua pneumaattista automaattikytkintä "BB 1" (N/T/TL/TLS-varustetasot). Hauska episodi on vuoden 1965 eräs koemalli yhtiön oman "BB"-sarjan urheilumopedin pohjalta, mihin istutetaan Hondan (nykyäänkin Monkey.kopioista tuttu) moottori - syy ja juoni tässä on, että Honda on vuonna 1962 avannut Belgiassa oman mopeditehtaansa. Peugeot testaa koemallia laajalti, eikä voi ymmärtää miten se yhtiön omia mopomalleja ominaisuuksiltaan parempana voi silti olla niin halpa. Aikanaan, vuonna 1982, Peugeot liittoutuisikin Hondan kanssa skootterimallistonsa osalta. Peugeot-mopedien BB-sarja alkaa erkaantua automaattivaihteisiin malleihin, jotka johtavat varsin menestyneisiin läpiastuttaviin Euro-mopedeihin Peugeot 101 ja 103, sekä urheilumopedeihin. Erityisesti vuodesta 1960 alkanut urheilullisten mallien "BB 2 SP"- ja "BB 3 SP"-sarja puhuttelevat nuoria ostajia, ja se päättyy viimein vasta vuonna 1977 "50 SPR"-malliin, jonka korvaajaksi tulee "SX 5" joko T-endurokuosissa tai X-krossina. Retrobuumin myötä vanhat BB-mopedit näyttävät nousseen keräilijöiden ja harrastajien suosioon.

Lainsäädännön nostaessa moporajaa 80 kuutioon ja enintään 75 km/t nopeuteen sarjakin muuttuu "SX 8"-nimiseksi. Aivan kuten vaikkapa Saksassakin, on ranskalaisvalmistajan vaikea taistella markkinoilla japanilaisten teknisesti edistyksellisempiä malleja vastaan: Peugeot valmistuttaa viimeiset mallit Portal`illa, ja saavuttaa "TXP 80":lla Ranskan pikkuluokan enduromestaruuden vuonna 1982. Eräs Peugeot`in varovaisesti kokeilema polku on varustaa enduromopedi Gileran 125 cm³-moottorilla - on myös puhe 250- ja 400-kuutioisista malleista italialaismoottorilla - mikä tulee markkinoille vuosiksi 1985-1988 "TXE"-mallina. Onnettomasti paha menekkilaman iskee juuri tuolloin Euroopan markkinoille - se kaataa myös Italiassa monia pieniä valmistajia - ja TXE 125-projektista sekä siihen pohjautuneesta, Ranskan armeijalle valmistetulla 200 cm³ moottoriversiolla "X Armée" vuonna 1986, tulee Peugeot`ille kirvelevän suuria tappioita.

Vuonna 1988 Peugeot heittää toistaiseksi hyvästit isojen moottoripyörien markkinoille. Se pysyy kuitenkin Euroopan tärkeillä 50-kuutioisten markkinoille Peugeot 101- ja 103-euromopojen sarjoilla, ja sittemmin niihin perustuvalla Vogue-mallistolla, mitä yhtiö valmistuttaa Kiinassa Qingqi:lla, laajalla moposkootteriden mallistolla sekä urheilumopoilla. Tästä jäljemmästä lajista on (vuonna 2015) tarjolla neljää mopedisarjaa: XP7 Track (enduro), NK7 2T (2T naked-urheilumalli), XP7 Top Road (supermoto) ja XR7 2T (2T katettu urheilumalli) 2.469-3.199€ hintaluokissa (ovh, Ranska). Tarjolla on nyt myös taas 125-kuutioinen malli "XPS CT".

• Petite Histoire des Modèles BB

Moottoripyörät (175-350 cm³)

Peugeotin uusista pienistä 2t-moottoripyörämalleista, erityisesti 175-kuutioisten luokasta, tulee suosittu. Peugeot`in hovivirittäjä BOUIN:in preppaamat kilpamallit voittavat tärkeän Bol d`Or (mp)-marathonkilpailun pienen 175-luokan (125-kuutioisille ei ole luokkaa) vuodesta 1952 alkaen usean kerran. Vuodelle 1953 tulee saataville sarjamalli 175 GS, missä on voittaneen 175-kuutioisen kilpurin piirteitä, ja mikä jatkaa useita parannuksia kokien aina vuoteen 1957 asti. Vuonna 1954 se saa seurakseen Peugeot`n sodanjälkeisen ajan suurimman, 250-kuutioisen twinmallin "256 TC 4" (joko A-perusversiona tai varusteltuna E-versiona). Malli perustuu teknisesti monilta osin 175-kuutioiseen, saa kuitenkin ajanmukaisen teleskooppikeulan - joskin taakse jää pikkumallista periytyvä, vanhanaikaiseksi käynyt suorajousitus. Viimeisenä korahduksena iso malli kasvaa vuodelle 1958 vielä 350-kuutioiseksi "356 TB":ksi, mutta pyöreine muotoiluineen jo kovin vanhanaikaiseksi käynyt huippumalli lopetetaan jo seuraavana vuonna 1959. Tällä välin asiakkaat ovat myös Ranskassa siirtymässä moottoripyöristä autoihin - eikä ihme, sillä 250-kuutioisen E-versio maksaa 215.000 frangia (millä se on ulkomaisia 250-kilpailijoitaan halvempi), kun taas Rättisitikka maksaa 465.000 frangia. Sakkaavat mp-markkinat ajavat myös useita muita pieniä ja isompiakin valmistajia ahdinkoon - osa niistä päätyy Peugeot`in tuotemerkkisalkkuun 1960-luvun alkupuoliskoon asti, valtion toimiessa asiassa mahdollisesti kätilönä.

Divisioonan uudelleennimeämisestä vuonna 2010 voinee päätellä, ettei Peugeot aio palata mp-markkinoille.

Peugeot:iin liittyneitä ja sulautuneita mp-merkkejä

• Alcyon (myös alayhtiöt Aiglon, Labor, La Française) 1954 Peugeot`ille
• Automoto, 1930 osaksi Peugeot`ia
• Griffon 1919 "La Sportive"-ryhmään, 1922 F.M.C.-ryhmäänm 1927 Peugeot-rinnakkaismerkiksi, G5-alkuiset mallit
• Magnat-Debon yhdistyi Terrotiin, ja molemmat Peugeot`ille 1958
• Météore, eräs F.M.C.:n (France Motor Cycles) merkeistä, 1927 Peugeor-rinnakkaismerkki, M6-alkuiset mallit
• Terrot
• ja useita muita, lista vielä keskeneräinen (ja epäilemättä virheellinen)

Linkit/lähteet

• Moto Collection Peugeot-malleja
• Peugeot Scooters France
• Koeajo Metropolis 400 kolmipyöräskootteri
• Les Pétochons du Lion, foorumi rekisteröitymisen takana
• eri Wikipediat tarkistuksina ja joiltain pieniltä osin (siksi, ja liitettävien kuvien vuoksi GFDL-merkintä)