Aubier & Dunne oli varsin merkittävä ranskalainen moottorinvalmistaja ajoneuvoihin ja ilmailukäyttöön, jonka kotipaikka oli Saint-Amand-les-Eaux Ranskan koillisrajalla, Nord-seudulla Belgian rajan tuntumassa, lähimmän suurehkon kaupungin ollessa Lille. Sen perustivat vuonna 1921 Georges Aubier sekä kumppanina hänen tyttärensä Suzannen kanssa naimisiin mennyt irlantilaissyntyinen Yhdysvaltain kansalainen John Dunne, joka oli ensimmäisen maailmansodan aikana ollut sotapalveluksessa Libourne-varuskunnassa, nuoren parin palattua ensin lyhyeksi ajaksi takaisin Illinois-osavaltioon Yhdysvaltioihin.
Yhtiö oli merkittävä pienehköjen, iskutilavuusluokkien 100, 125 ja 175ksm kaksitahtimoottoreiden toimittaja Ranskan monille valmistajille, joiden joukkoon kuuluivat mm. Dresch-ryhmään kuuluneet DFR ja Le Grimpeur, sekä muun muassa Favor, MR, New Map, Prester ja San-Sou-Pap, mainitsematta lukuisia muita Suomessa luultavasti täysin tuntemattomia ranskalaisia merkkejä. Aubier & Dunne valmisti myös omalla nimellään moottoripyörämalleja vuosina 1926-1929. Vuonna 1931 suuren talouslaman nyt iskettyä Eurooppaankin Erityisesti 1930-luvun alussa italialaisen Giuseppe Remondinin suunnittelema uusi moottoreiden sarja menestyi hyvin, sillä yhtiön pienet kaksitahtimoottorit sopivat talouslaman ajanjaksoon oivasti.
Aubier & Dunne valmisti kuitenkin moottoreita myös muuhun käyttöön. Esimerkiksi sen hieman yli 500ksm kaksitahtitwin oli ranskalaisen Henri Mignet`in valinta vuoden 1933 kevytlentokoneen "HM.14"-prototyyppiin. Tästä "Pou-du-Ciel"-nimen (taivaiden täi) saaneesta lentokoneesta syntyi pitkä sarja "tandem-siivillä" (kaksi peräkkäistä, porrastettua siipeä) varustettuja kevyitä lentokoneita, joista viimeisimpänä vuonna 1996 esitelty malli HM.1100 "Cordouan". "Pou-du-Ciel" oli englanninkielisellä nimellään "Flying Flea" (lentävä kirppu) hyvin suosittu halpana rakennussarjana myös Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Valitettavasti, kun asiakkaat sijoittivat rakennussarjaan vuosien saatossa yhä vahvempia moottoreita, kävi ilmi tandemsiiven vaarallinen käytös kun lentonopeudet kasvoivat: etummainen siipi alkoi voimistaa taaemman siiven nostovoimaa, eli koneen nokka painui syöksyyn mitä kiihtyvä vauhti vaan pahensi edelleen - seurauksena useita kuolemaan johtaneita lentoturmia. Tandemsiiven ongelmat ratkaistiin jo 1930-luvun kuluessa, joskin konseptilla on luonteenomaisten etujen lisäksi myös haittapuolia. Mignet`in kevytlentokoneen juurella on esimerkiksi FORD-autojätin vuonna 1927 esitelty "Ford Flivver"-minilentokone, myös "ilmojen T-Ford":iksi mainostettu, mikä ei tosin päässyt koskaan tuotantoon - Ford oli Edsel Ford`in kiinnostuksen kautta jo 1920-luvun "Trimotor"-matkustajakoneesta alkaen 2. maailmansodan "Willow Run"-jättitehtaan pommikone-massavalmistukseen asti suuri ilmailualan yriitys.
Aubier & Dunne siirtyi 1950-luvun alussa Automoto-yhtiön alaisuuteen, jolle se oli AMC (F):n, Blackburnen, JAP:n ja Villiersin ohella toimittanut moottoreita. Se taas kuului jo vuodesta 1931 lähtien Peugeotin mp-valmistajayhtiöiden laajaan portfolioon. Moottoripyörämarkkinoiden käännyttyä 1950-luvun puolivälissä jyrkkään laskuun mm. Ranskassa ja Saksassa monet Peugeot-ryhmään kuuluneet yritykset ajettiin alas 1950-luvun puolenvälin jälkeen, ja sulautettiin emoyhtiöön 1960-luvun ensi vuosina.
Aineistoa Aubier & Dunne-moottoreista ja tuotteista löytyi lyhyehköllä etsinnällä vajavaisesti yli puoli vuosisataa sen toiminnan hiljentymisen jälkeen, eikä varsinaista merkkikerhoa ole toistaiseksi tullut vastaan - tämän vuoksi toistaiseksi ei linkkejä.
