Bill Ivy

William "Bill" David Ivy (syntynyt 27. elokuuta 1942, Maidstone (Kent, GB) – kuollut 12. heinäkuuta 1969, Hohenstein-Ernstthal, DDR) oli lupaava englantilainen mp-kilpakuljettaja ja maailmanmestari 1967 WGP:n 125cc-luokassa. Vain n. 160cm mittaisena (5 ft 4`) pitkätukkana ja joviaalina miehenä "Little Bill" oli tunnettu tulisena kilpailijana, joka uskaltautui riskirajoille: “Billy Ivy was that sort of driver that was driving over his ability and over his experience. Consequently he would come off or be so near the limit that he could come off” (Roy Pike: "Bill Ivy oli sensorttinen kuljettaja, että hän ajoi yli kykyjensä ja kokemuksensa. Siksi hän kaatuili tai oli aivan rajoilla kaatua"). Hän kuoli tapaturmaisesti DDR:n Sachsenring-katuradalla 350cc-luokan harjoituksissa, kun hänen pyöränsä kärsi äkillisen moottoririkon - epäonnekseen Ivy oli juuri korjailemassa kypäränsä asentoa, se irtosi, ja suojatta jäänyt Ivy törmäsi ikävin seurauksin radanvarren aidan tolppiin.

Ura

Vaatimattomissa taloudellisissa oloissa kasvanut Bill Ivy aloitti urheilu-uransa opintojen ohella 1955 nyrkkeilyllä vähäisestä varrestaan huolimatta. Moottoripyöräkilpailuihin hän pääsi tutustumaan jo 1956 lahjaksi saadulla 198-kuutioisella Villiers moottorilla varustetulla Francis-Barnett:illa, alkuun ruohikkoradoilla. Hän pääsi työharjoittelijaksi AMC:lle (lyhytikäinen Associated Motor Cycles, mikä tuolloin hallitsi AJS- ja Matchless-merkkejä Nortonin jo irrottua siitä), mutta liukuhihnatyö ei häntä liiemmin kiinnostanut, ja pian nuori Bill pestautuikin mp-pajaan mekaanikkoharjoittelijaksi. Tulot eivät riittäneet osallistumiseen ratakilpailuissa, mutta osamaksulla ostettu Triumph Speed Twin 500 sai kelvata yöllisiin maantiekaahailuihin. Viimein, vuoden 1958 loppupuolella eräs näistä kaahailuista yleisellä tiellä päättyi yhteenajoon kuorma-auton kanssa, ja Ivy joutui viikkojen mittaiselle reissulle sairaalaan. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä hänen työnantajansa Don Chisholm sääli innokasta ja sitkeää Bill`iä, ja tarjosi tälle kilpavälineeksi hänen mitoilleen sopivaa 50-kuutioista.

Näin Ivy pääsi aloittamaan ratakilpailu-uransa vuonna 1959 Kent-kreivikunnan Brands Hatch-radalla 50-kuutioisella ITOM-moottoripyörällä, mutta lahjakas kuljettaja eteni pian muihinkin kansallisiin kilpailuihin monenmerkkisillä kilpureilla, kuten Bultaco (CEMOTO)`illa, Cotton`eilla, Hondalla, Matchlessilla, Nortonilla ja Yamahalla. 1964 hän voitti 125-luokan ACU:n (Auto-Cycle Union) "Star"-tittelin, ja 1965 Matchlessilla yhdessä kilpailussa ratkotun Iso-Britannian 500cc-mestaruuden. Hän osallistui WGP-sarjan osakilpailuun ensi kerran 50cc-Itomillaan vuoden 1962 Mansaaren TT-ajoissa, ja jatkoi 1963 WGP:ssä vajaalla ohjelmalla Frank Sheene`n, Barry Sheenen isän tuella 50cc-SHEENE`llä ja 125cc Bultacolla. Vuonna 1965 hänet valittiin Tom Kirbyn kilpatiimiin, jonka Yamaha 125- ja 250-kilpureilla hän ajoi muutamissa WGP-osakilpailuissa nousten satapiikeissä kaksi kertaa neljänneksi ja varttilitraisissa pronssille Japanin GP:ssä.

Road Racing GP-sarja 1966-1968

Esittämiensä hyvien otteiden vuoksi hän nousi vuonna 1966 Yamahan tehdastiimiin, ja kiitti viemällä heti ensimmäisen Espanjan GP:n voiton vaikealla Barcelonan Montjuic-radalla. Ivy voitti myös kolme muuta osakilpailua - mukaan lukien Mansaaren TT-ajot Ultralightweight-TT:ssä - ja sijoittui kolme kertaa pronssille, mutta hävisi mestaruuden Sveitsin Luigi Taverille vaivaisella kuudella pisteellä. 125-luokan ohella Ivy ajoi 1966 rajallisen määrän 250cc- ja 350cc-osakilpailuja, ja tuli hopealle Japanin GP:n 350-luokassa Yamahallaan.

Vuonna 1967 Ivy putsasi pöydän 125cc-luokan osakilpailuissa voittamalla kahdeksan 12 kilpailusta, ja vei mestaruuden 16 pisteen erolla tiimikaveriinsa Phil Readiin. Tallimääräyksen turvin Ivyn piti olla Yamaha-tiimin ykköskuljettaja vuoden 1968 varttilitraisissa, Readin keskittyessä 125-luokkaan. Kausi etenikin suunnitellusti - Ivy ajoi Ultralight-TT:ssä ensimmäisenä yli 100mph kierrosnopeuden 125-kuutioisella päätyessään Readin takana kakkoseksi, ja lisäsi plakkariinsa Lightweight-TT:n (250) voiton. Finaalikilpailussa Italiassa (GPDN) Read varmisti tittelinsä 125-luokan voitolla kuten tallissa oli sovittu. Kuultuaan Yamahan aikeista vetäytyä radoilta kaudelle 1969 Read kuitenkin jätti tottelematta tallimääräystä 250-luokassa, ja riisti Ivyltä voiton. Tasapisteisiin päätyneiden kuljettajien järjestys ratkaistiin kokonaisaikojen perusteella, ja mestaruus meni Readille. Hän saikin Yamahalta potkut tämän temppunsa ansiosta (Read veisi kuitenkin WGP-mestaruuden myöhemmin yksityisellä Brouwer-Yamahalla - ainoana kuljettajana, joka on pystynyt temppuun tehdastiimejä vastaan). Myös Ivy oli erittäin pettynyt, ja uhkasi lopettaa mp-kilpailut jatkaakseen uraansa F2-autoluokassa.

Bill Ivy osallistui kaikkiaan 46 WGP-osakilpailuun joista hän voitti 21 (podiumilla 42 kertaa). Hän ajoi myös 23 osakilpailussa nopeimmat kierrosajat.

1969 autokilpailut

Bill Ivyn oli tarkoitus jatkaa kaudella 1969 autourheilun parissa, ja siksi hän hankkikin jo vuoden 1968 syksyllä vanhan Lotus-kilpurin, jolla hän harjoitteli ahkerasti kotoisalla Brands Hatch`in ja Thruxton`in radalla Lounais-Englannissa. Hänen piti myös testata F3-autoa Oulton Parkin radalla, mutta lumen tulo esti ajot. Lausuipa tuon ajan F1-suuruus, Sir Jackie Stewart, hänen otteistaan: "Bill Ivy who was smaller than me... had more natural ability than anyone I've seen coming into motor racing". Monen muun mp-kilpakuljettajan tavoin Ivy oli taitava myös kilpa-auton ratissa - mutta tässä vaiheessa vielä niin nuori, että karriääri formuloissa olisi iän puolesta voinut jatkua pitkään ja menestyksekkäästi (vain John Surtees, ja sittemmin vaikkapa mp-kilpailuista aloittanut F1-mestari Damon Hill ehtivät nousta huipputiimeihin). Harjoittelu kannatti, sillä varsinaiselle kaudelle alleen saamallaan, Brian Rees`in edellisvuoden Brabham BT23C-Cosworth FVA:lla hän tuli kauden avaavan Thruxton-kisan aika-ajoissa kakkoseksi heti Jochen Rindt`in jälkeen, ja vielä ennen suuruuksia kuten Graham Hill`iä. Tekonsa jälkeen ratakuuluttaja haastatteli siroa Bill Ivyä aloittaen kysymyksellä: "You only look about fourteen... how old are you?" johon ilkikurisesta huumoristaan tunnettu Bill vastasi: "Fourteen!". 15 kierroksen pre-finaalissa hän ajoi erinomaisen neljännen sijan jättäen taakseen jälleen monia hyviä kärkikuljettajia, mikä sai asiantuntijat ällistelemään, ja ajoi 30 kieroksen finaalissa viidennellä sijalla kun Brabhamin moottori hajosi ja jätti hänet radan varteen.

Ranskan osakilpailussa Pau`n radalla Ivy joutui keskeyttämään kaasun hirtettyä. Seuraavassa ADAC:n perinteikkäässä "Eifelrennen"-kilpailussa Nürburgringillä Ivy ajoi kostealla radalla kolmanneksi nopeimman ajan, mutta menetti pian sen jälkeen Brabhaminsa hallinnan "Schwalbenschwanz"-osuudella ja päätyi metsään. Brabham meni ruman näköiseksi, mutta Ivy ei loukkaantunut. Hän oli ruudukossa jo kuuden viikon päästä Belgian Zolderissa (mestaruussarjaan kuulumaton Limburg GP). Tuloksena olikin kilpailun viides sija, paras saavutus Bill Ivyn valitettavan lyhyeksi jääneellä uralla. Seuraavassa "Rheinpokal"-kilpailussa Saksan Hockenheimissa Ivy pääsi lähtemään jälleen eturivistä, ja johti kilpailua kunnes viisi kierrosta ennen maalia vaihteensiirron tangon rikko päätti jälleen matkanteon. Kuudes kilpailu oli kansallinen "Gran Premio della Lotteria" Monzassa. Täällä kilpuria ennen lauantain ajoa katsastaessa puuttui dokumentti jonka Ivy kipaisi hakemassa vaunustaan, mutta joutui palatessaan ratavirkailijan tönimäksi. Syntyi nyrkkitappelu Ivyn, hänen mekaanikon ja riidan aloittaneen toimitsijan välille, jonka vuoksi kilpailujohto määräsi Ivyn uudelleen terveystarkastukseen - mukaan lukien kiusantekona huumetestiin jonka tulos oli negatiivinen. Hän sai luvan ajaa, muttei italialaisen kulttuurinvaihdon jälkeen enää halunnut osallistua kilpailuun. Bill Ivy oli ilmoittautunut seuraavaan, Wienissä Tulln-Langenlebarn`in lentokenttäradalla ajettavaan F2:n EM-osakilpailuun mikä ajettaisiin 13.7.1969. Se osuisi kuitenkin päällekäin DDR:n GP:n kanssa, johon hänen oli Jawa-sopimuksensa vuoksi osallistuttava, ja Ivy sai edeltävänä päivänä 12.7. surmansa Sachsenringin onnettomuudessa.

Siviiliajoneuvoina Ivyllä oli ikilikainen Ferrari 275GTB, jonka Mansaarella rutattua toista kylkeä hän ei viitsinyt korjauttaa, sitten punainen Maserati Ghibli-urheiluauto. Ivyllä, Agostinilla ja Hailwoodilla oli kova kisa kuka sai vokoteltua varikkotyttöjä mukaansa.

1969 ja JAWA-nelisylinterinen

Moottoripyöräkilpailijan uransa jo päättänyt Ivy sai alkuvuodesta 1969 yllättäen tarjouksen Jawa-tehdastiimiltä ajaa vuodesta 1967 kehitteillä ollutta 350-kuutioista V4-kaksitahtista "Type 673":a WGP-sarjassa veteraani František "Franta" Štàsnýn tiimikaverina. Ivyn pyöräksi sanotun Jawa 350:n esittely, Sammy Miller`in käynnistämänä 2014. Pyörä oli Gustav Hav`in ja Štasnýn ohjaamana ehtinyt kerätä MM-pistesijoja, ja 344-kuutioisen luistiohjatun V4:n tehoa oli kaudelle 1969 saatu nostettua 70 hv asti. Loppukaudeksi 1969 Jawa-tehdastiimi etsii Bill Ivyn korvaajaksi ensin Jack Findlay`ta, mutta hän loukkaantuu testiajoissa, kun V4 leikkaa. Korvaajaksi valikoituu viimein Silvio Grassetti, joka tuo V4-Jawan ensin kolmossijalle Tsekkoslovakian GP:ssä, sitten kakkostilalle Italian GP:ssä (Grassetti on siirtynyt johtoon Phil Readin joutuessa korjaamaan pakoputkeaan varikolla, muttei kotiyleisölle huiskutellessaan huomaa Readin päässeen takaisin radalle ja nousseen hänen kantaansa - ja viimein ohi voittoon), ja viimein voittaa sillä 1969 Jugoslavian GP:n Opatijassa, yhteispisteiden riittäessä Grassettin WGP-hopeasijaan vain Giacomo Agostinille jääneenä. Valitettavasti V4-Jawa vaatisi annus horribilis`in 1969 aikana vielä yhden kuolonuhrin, kun František Boček menehtyy onnettomuuteen Tsekkoslovakian GP:n kolmannella kierroksella.

Osittain koska se auttaisi häntä rahoittamaan F2-kautensa Bill Ivy hyväksyi tarjouksen. Kausi alkoi keskeytyksllä Espanjan GP:ssä Jawan koneen leikattua, mutta sitten lupaavasti kakkossijoilla Giacomo Agostinia ja hänen MV Agustaansa vastaan ensin Nürburgringillä (Štàsný kolmantena toisella Jawalla) sekä huikean taistelun jälkeen Hollannin GP:ssä Assenissa - Ivy on jo päässyt ohi kun hänen moottoristaan menee yksi sylintereistä pimeäksi, mutta etumatka Silvio Grassettiin nähden riittää tuomaan kakkossijan kotiin. Jawa jättää monen muun tehdastiimin tavoin väliin Mansaaren TT-ajot, ja WGP-karavaani siirtyy seuraavalle, DDR:n GP:n pitopaikalle Sachsenringin radalle.

Sachsenring oli aluksi yleisistä teistä ja kaduista Hohenstein-Ernstthalin taajama sisältäen muodostettu rata missä kilpailtiin vuodesta 1927 lähtien, vuodesta 1937 lähtien "Sachsenring"-nimellä. Rata sijaitsi kaupunkien Chemnitz ja Zschopau lähellä (silloin DKW:n päätehtaan, sittemmin MZ:n kotikaupunki). Se kuului 1962-1971 Road Racingin kiertueeseen osakilpailuna. Pahat kielet väittävät, että Sachsenring-kilpailu muutettiin ensin 1972 kutsukilpailuksi koska 1971 erään lähdön voittaneen SLT:n Dieter Braunin voittoseremonian aikana runsas yleisö lauloi Saksan "Lied der Deutschen"-kansallislaulun mukana, mukaan lukien Saksojen yhtenäisyyttä ylistänyt 3:s säkeistö. Sachsenring on sittemmin 1990-luvulla muutettu suljetuksi noin 5,5km moottoriradaksi.

Ivyn harjoitellessa WGP-osakilpailua varten hänen Jawansa moottori leikkasi äkisti juuri Ivyn tullessa Badberg-mutkaan - syyksi osoittautui erään kiertokangen alapään laakerin tuhoutuminen. Pahaksi onnekseen Ivyn oli nähty juuri ennen moottorin äkillistä jumittumista korjaavan lasejaan tai kypäränsä asentoa suoralla tieosuudella, minkä vuoksi äkkijarrutus sinkosi valmistautumattoman Ivyn ja pyörän oikealle. Ivyn ilmeisesti huonosti kiinnitetty tai löysätty kypärä irtosi, ja päätyi radan vastakkaiselle puolelle. Piirroksen (ks. Wikipedia EN) mukaan kuljettaja ja pyörä luisuivat noin 70 metriä päätyen juuri alkavan mutkan kohdalla rataa reunustaneeseen aitaan, huonolla onnella juuri sillä kohdalla olleen portin tolppiin mitä ei oltu suojattu heinäpaaleilla (Ivy jäi makaamaan juuri heinäpaalirivin alkuun). Suojattomaksi jäänyt Ivy kärsi kallomurtuman, kylkiluiden murtumia sekä keuhkovamman. Hän menehtyi sairaalassa noin kolme tuntia onnettomuuden jälkeen.

Linkkejä

• Motorsport Memorial (en): laaja Ivy-juttu
• Racing Memo (ra): kausi 1969
• Jawafreunde Vogtland (sa): kuva ja lyhyt juttu Type 673-kilpurista

Lähteinä käytetty Wikipedia EN/DE/IT-juttuja sekä linkissä mainittuja lähteitä, siksi GFDL: