FB Mondial

FB MONDIAL (useimmiten lyhennettynä "Mondial") oli italialainen 1948-1979 toiminut laadukkaiden moottoripyörien pieni valmistaja. Lisämääreenä käytetty FB ("Fratelli Boselli", Veljekset Boselli) viittaa yhtiön maa-aateliin lukeutuneeseen, Ankarasta alun perin kotoisin olleen ja sittemmin Milanon seudulla vaikuttaneeseen Boselli-perustajasukuun, joka oli 1929 perustanut FB-nimisen ajoneuvojen myynti- ja huoltoyhtiön. MONDIAL-perinnevalmistajaa on alkuperäisen yhtiön lopettamisen jälkeen yritetty herättää uudelleen henkiin, muun muassa vuonna 1999 kun milanolainen lehtikeisari Roberto Ziletti osti oikeudet yritysnimen käyttöön: Zilettin uusi Mondial on ainoa ulkopuolinen mp-yhtiö, jolle Honda on myynyt moottoreitaan (tässä tapauksessa RC51-superbikemoottoria "Piega 1000"-malliin) sen perusteella, että se oli 1957 saanut käsiinsä menestyksekkään Mondial-kilpamoottorin. Lähdemateriaalissa on epäselvää jatkuuko BIEMME-yhtiön omistamale Mondial Group Sarl.:le siirtynyt Piegan valmistus edelleen (jatkunut ainakin 2012 asti). FB MONDIAL:it olivat aikakautensa edistyksellisimpiä ja menestyksekkäimpiä pyöriä - niillä on saavutettu viisi WGP-maailmanmestaruutta.

Historiikki

MONDIAL:in Boselli-perustajaperhe, eli Carlo, Luigi, Ettore, Giuseppe ja Ada kuuluivat Piacenzan seudulle asettuneeseen, alun perin Ankarasta kotoisin olevaan aatelissukuun. He olivat 1929 perustaneet yrityksen aluksi FB-nimellä myymään ja huoltamaan Milanossa bolognalaisen moottoripyöriä valmistavan G.D.-yhtiön tuotteita, jonka osakkaaksi innokas moottorimies Giuseppe Boselli oli ryhtynyt aiemmin. Havaittuaan kaupungilla huutavan puutteen tavarankuljetukseen sopivista moottoriajoneuvoista Boselli ryhtyi kilpailujensa ajalta tunteneensa Oreste Drusianin, moottoreiden rakentamisen monitaiturin kanssa jo muutaman kuukauden jälkeen myymään kestäviä yksinkertaisia kolmipyörä-ajoneuvoja, joita valmistettiin Drusianin pajalla Bolognassa. Valitettavasti Drusiani kuoli odottamattomasti, ja myös G.D. joutui sulkemaan ovensa. Epävarman tilanteen ratkaisuksi keksittiin yhteenliittymä, missä CM-valmistajan omistaja Mario Cavedagni, Drusinin poikien Gianni ja Alfonso perimä Officine Drusiani sekä FB yhdentyivät FB Drusianiksi. Myös Cavedagni siirtyi 1939 ikuisuuteen, mutta yhteisyritys oli jo kerännyt hyvää menestystä kolmipyöräisillään jopa niin, että 1940-luvun alkuun tultaessa yritys oli jo laajentumassa uusiin tiloihin Bolognan rautatieaseman lähettyvillä. Onneksi tuo laajentumisaskel oli vielä kesken, sillä 24.7.1943 Liittoutuneet pommittivat Bolognan asemanseutua ja uudet tilat tuhoutuivat, mutta jo ensimmäisen kaupungin pommituksen 15.7. jälkeen turvaan siirretyt valmistuksen koneet eivät. Drusianien ja Bosellien yhteistyö jatkui sodan loppuun asti, mutta toiminnan jälleenrakentamiseen tarvittujen valtavien varojen tullessa Bosellien taskusta he ottivat FB Drusianin osake-enemmistön haltuunsa. Tällöin sen nimikin vaihtui FB Mondial`iksi.

Sodan jälkeen, Italian silloin kärsiessä huutavasta ajoneuvopulasta, FB MONDIAL ryhtyi monista kilpailevista mp-valmistajista erottautuakseen valmistamaan Milanon tehtaassaan kalliita ja teknisesti edistyksellisiä, urheilullisia pieniä moottoripyöriä maan varakkaammille piireille. Suurin osa tehtaan tuotannosta oli käsityötä, minkä vuoksi sen vuosituotannon määrät olivat vain 1.000-2.000kpl. Sen kilpamallit uursivat uraa: esimerkiksi MONDIAL alkoi ensimmäisenä käyttää aerodynaamista täyskatetta, jonka avulla sen 125ksm-pyörä saavutti useita määrämatkojen maailmanennätyksiä ja ällistytti kilparadoilla. MONDIALin peesissä muutkin valmistajat siirtyisivät pain täyskatettuihin pyöriin, ja nopeuksien huima nousu vaikuttaisi myös käytettyjen kilparatojen valintaan ja suunnitteluun.

1950-luvun alussa FB MONDIAL siirsi valmistuksen kysynnän kasvaessa Michelini-tehtaalle Bolognaan, pitäen kuitenkin tarkasti huolta laatutason säilyttämisestä. Valmistusmäärät ponnahtivatkin 1955 ja 1956 uusiin ennätyksiin noin 5.000 kappaleella. 1957 oli yrityksen kultainen vuosi, kun Tarquinio Provini voitti 125-luokan maailmanmestaruuden, ja sinne matkatessaan voitti myös Mansaaren Ultralight-TT:n. Samoin 250-kuutioisissa Cecil Sandford toi MM-tittelin ja Lightweight-TT:n voiton. Korean sodan jälkeinen talouslama vaikutti myös MONDIAL:iin (pitkän talousnousun jälkeen moni muukin valmistaja ympäri maailman joutui pinteeseen), se vetäytyi italialaisten mp-valmistajien yhteissopimuksesta WGP-kilparadoilta, ja 1960 sitä kohtasi ensimmäinen vakava talouskriisi, minkä vuoksi oma moottorituotanto lakkautettiin. Viimein 1979 Bosellit luopettivat tappiollisen mp-myynnin kokonaan, yhtiön jäädessä kuitenkin pöytälaatikkoon.

MONDIAL:in edistyksellistä moottoritekniikkaa kopioitiin laajalti: MV Agusta hankki 1949 nelitahtisen Mondialin pohjaksi, kun se alkoi suunnitella aiemmista kaksitahtimoottoreista siirtymistä nelitahtisiin. Nelitahti-Agustat loivatkin tuolle yrityksille taloudellisen pohjan, ja se hallitsi edelleen kehitellyillä 125-, 175 ja viimein 204-kuutioisilla yksisylinterisillään 1950-luvun kilpa-areenoita lähes yksinvaltiaan tavoin. MONDIAL:in jättäessä kilparadat 1957 italialaistehtaiden "patto di astensione"-sopimuksella Soichiro Honda pyysi ja sai 250ksm-Mondialin mallikappaleeksi minkälaista tasoa edellytettiin pärjäämisessä GP-areenoilla. MONDIAL oli myös jo ehtinyt kehittää prototyyppimoottorin desmodromisella venttiilikoneistolla (venttiilien avaus/sulkeminen mekaanisesti, ei jousilla): tuo malli ei päässyt tuotantoon, mutta se edelsi Ducatin kuuluisia DESMO:ja, ja lie ollut eräs idean juurista.

Viimeinen täysin itse tehty MONDIAL valmistui 1960, jonka jälkeen tehdas alkoi käyttää tuotteissaan seuraavan 19 vuoden ajan muilta valmistajilta ostettuja moottoreita. FB Mondialilla ei myöskään ollut enää kokoonpanoa - ratkaisu, mikä on säilynyt aina nykyisen Monial Group:in aikoihin asti.

Uusi Mondial Group Srl.

Vuonna 1999 vannoutunut moottoripyörien harrastaja, milanolainen lehtikeisari Roberto Ziletti, halusi herättää kuuluisan vanhan prestiisiluokan merkin henkiin, ja osti oikeudet käyttää MONDIAL-nimeä Boselli-suvun jäädessä vähemmistöosakkaaksi. Vuonna 2000 hän sai Hondalta oikeuden ainoana ulkopuolisena mp-valmistajana käyttää japanilaisjätin moottoreita (lisenssivalmistus pois lukien). "Piega 1000"-mallissa se oli RC51-kilpurin (VTR1000 SP-1) iso twin-moottori. Piegaa on valmistettiin pieniä määriä 2002 alkaen, 2003 EICMA-messuilla esillä olleita futuristisia "Naked"- ja "Starfighter"-versioita ilmeisesti kuitenkaan ei.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin ikävä mutka, kun Roberto Zilettin isä kuoli, ja pojan oli otettava johdettavakseen perheen suuri Lastra Group. Se oli juuri hankkinut Mitsubishi-jätin graafisen sektorin haltuunsa, ja siksi häneltä ei liiennytkään aikaa selvitellä uuden Mondialin tuotannon käynnistämiseen liittyviä ongelmia. Kun yritys myydä aloitteleva mp-tehdas mm. sveitsiläisyrittäjille epäonnistui, hän asetti Mondialin 11 miljoonaa siihen sijoitettuaan selvitystilaan vuonna 2004 (asian suhteuttamiseksi Lustra Groupin liikevaihto 2004 oli yli 500 miljoonaa Euroa). Monzan oikeus huutokauppasi 50%-osuuden konkurssipesästä (Bosellien omistaessa yhä loput 50%) heinäkuun 2005 lopulla Piero Caronnin omistamalle BIEMME:lle minkä kotipaikka on Meda Milanon lähellä. Kyseinen yhtiö oli myös lunastanut alkuperäisen Bimotan konkurssipesältä oikeudet edistykselliseen mutta hyvin vaikeaan V2-kaksitahtiseen V-Due:en. Biemme jatkaa edelleen Piega 1000:n valmistusta pieninä määrinä. Sen moottoriteho oli 101,4kW tai myöhemmässä "Evoluzione"-kehitysmallissa 104,4kW. Tuotanto vaikuttaa jatkuvan yhä (ainakin 2012) - tosin pyörät valmistutetaan tilauksesta, eikä yhtiö ylläpidä omaa tuotantolaitosta.

Kilpailumenestys

Mondial alkoi panostaa vahvasti kilpailutoimintaan vuosina 1949-1951, ja niinpä Cirillo "Nello" Pagani toi tehtaalle jo 1949 ensi kertaa järjestetyn moottoripyörien GP-sarjan MM-tittelin. 1950 saman teki Bruno Ruffo, 1951 oli Carlo Ubbialin vuosi. Tällä jaksolla Mondialit karkasivat usein kauas kilpailijoidensa edelle. Myös 1956 oli vahva, ja 1957 tehdas dominoi pieniä kilpaluokkia: 125:ssä tuli neljäs MM-titteli Tarquinio Provinin ajamana, sekä 250-luokan MM Cecil Sandfordin ajamana.

Mondial oli voittoisa kotimaassaakin, mikä oli sen myynnin kannalta MM:iä tärkeämpi myyntivaltti. Vuosien 1950-1967 CIV-mestaruuksien sarja on lähes katkeamaton (1958-1960, 1966 välivuosia), ja kansallisia mestaruuksia Mondialit keräsivät ainakin Itävallasta, Ranskasta ja Alankomaista (125-luokka). Mondialit hallitsivat myös marathonkilpailuja, voittaen usean "Motogiro d`Italia":n sekä "Milano-Taranto":n (erityisesti 1954 Remo Venturin hieno voitto 175-luokassa). 1960-luvun alussa kreivi Giuseppe Boselli aloitti uuden rynnäkön kilparadoilla, ja tehdas voitti 1961-67 Italian CIV-mestaruudet luokassa 125ksm (vain 1966 mestaruus jäi saamatta). Vuonna 1968 kreivi kuitenkin piti kilpatallin pyörittämistä liian kalliina, ja Mondial vetäytyi kilparadoilta.

Uusi Mondial yritti 2002-2004 paluuta Superbike-kilpailuihin, mitä kuitenkin kariutui omistajan luopuessa mp-tehtaastaan eli asettaessaan sen selvitystilaan. Uusi omistaja aikoi 2007 lähtien osallistua kilpailuihin, mutta yhtiön kotisivu ei kerro kuinka siinä lopulta kävi.

Linkkejä

• Mondial Motors (2006) kotisivu
• Milano-Taranto 1954

Lähteinä yhtiön kotisivujen lisäksi pääosin Wikipedia IT ja EN, siksi GFDL: