Frederick Lee "Freddie" Frith, OBE (syntynyt 30. toukokuuta 1909 - kuollut 24. toukokuuta 1988 Grimsby (Lincolnshire, UK)) oli brittiläinen muurari-kivimies, kilpa-ajaja ja sittemmin moottoripyöräkauppias Grimsby:ssä. Frith oli ensimmäinen sodanjälkeisen GP-sarjan maailmanmestari 350-luokassa, ja lisäksi hän on viisinkertainen Tourist Trophy-voittaja - ainoa joka on voittanut niin Interbellumin aikana kuin toisen maailmansodan jälkeenkin. Frith tunnettiin klassisen tyylikkäästä ajokäsialastaan ja ritarillisuudestaan radalla (lempinimi: "Sir Galahad nahkapuvussa"). Hän säilytti innostuksensa vauhtiin vanhoille päivilleen asti ja kuljetti vanhoja kilpureita näytösajoissa vielä iäkkäänäkin.
Sisällysluettelo
Ura
Frederick Lee Frith syntyi Grimsbyssä arvostettuun muurari- ja luonnonkiven veistäjäperheeseen. Isänsä tavoin Freddie oli hyvin kiinnostunut moottoripyöristä ja vauhdista, ja sai ensi kilpailuihinsa sponsorirahaa Nigel Spring`iltä, tunnetun hillo- ja soosi-valmistajan naapurikaupunki Brigg`issa omistavan Spring-perheen jäseneltä.
Maailmansotien välinen aika (Interbellum)
Mansaaren TT-ajot olivat Freddie Frith`ille rakas areena. Hän osallistui 1930 ensi kertaa järjestettyyn, amatööreille tarkoitettuun syksyiseen Manx GP-ajoon, mikä on keväisen TT:n vastine, kalustonaan täysin vakiokuntoinen, silloin hyvin edistyksellinen Velocette KTT, ja saavutti sillä Junior-luokan (350) kolmannen sijan hiukan yli 60mph (98km/t) koko kilpailun keskinopeudella. Sama vajaakuutioinen KTT sai kelvata alle myös Senior-luokan (500) kilpailuun, ja Firth piti tuonkin kilpailun kolmatta sijaa, kun jo toistamiseen pitkän "Snaefell Mountain Course":n ympäri piiskatun KTT:n tekniikka viimein antautui. 1933 hän oli jo Junior-luokan hopealla, ikä- ja kilpatoverinsa Austin Munkin jälkeen.
Frith voitti viimein vuoden 1935 Manx GP:n Junior-luokan, ja pääsi sitten liittymään Norton-tiimiin vuodelle 1936 (voittajana hän ei enää olisi voinutkaan jatkaa osallistujana Manx GP:ssä). Taitavan kuljettajan ja vahvan Nortonin yhdistelmä oli menestys: Firth toi tallille voiton jo ensi vuonnaan Junior-TT:ssä (350) ja hopeaa Senior-TT:ssä tiimikaverinsa Jimmy Guthrie`n perässä, samoin kuin Euroopan mestaruuden. 1937 hän pisti Senior-TT:ssä vielä yhden paremmaksi, voittaen sen ja samalla ensi kertaa ylittäen 90mph keskinopeuden (90,27mph).
Hitlerin valtaannousun 1933 jälkeen massiivisesta rahallisesta tuesta nauttinut natsi-Saksan ajoneuvoteollisuus nousi 1930-luvun lopulla lähes ylivoimaiseen asemaan, ja Mansaarella DKW (Lightweight-TT, 250cc) sekä BMW (Senior-TT) hallitsivat kilpailuja: Georg Meier voitti ison luokan 1938 ja 1939, Jock Westin tuodessa BMW:nsä kiltisti kakkoseksi Maierin jälkeen. Frith oll näiden perässä kilpailussa kolmas, ylivoimaisten BMW:n ahdin-RS:ien mennessä armotta menojaan, ja tuli toiselle sijalle saman vuoden Ulster GP:ssä, Gilera-kuljettaja Dorino Serafinin ottaessa voiton.
Sotapalvelus
Taitava Freddie Frith ei joutunut rintamalle, vaan monen muun brittivalmistajien tehdastiimeihin kuuluneen huippukuljettajan tavoin ja seurassa hänet passitettiin jalkaväen ajo- ja huoltokoulutuskeskukseen Keswickiin (Cumbria), missä hän opetti niin upseereille kuin aliupseereillekin maastoajon jaloa taitoa. Kersantti Frith käytti neljää Nortonin 500-kuutioista, joilla noustiin Keswickin läheisyydessä olleelle Skiddaw-vuorelle (936m) kelissä kuin kelissä. Kurssin kruunasi viimeisen päivän maantieajon opetus, missä oppilaat saivat yrittää omaksua Frith`in rata-ajotyylin.
Maailmansodan jälkeen
Frithin oli tarkoitus jatkaa siitä mihin lopetti, kun maailmanpalo oli sammunut. 1947 hän kuitenkin kaatui TT-ajojen harjoituksissa Ballacrainessa 500-kuutioisella Moto Guzzillaan, eikä sijoiltaan menneen olkapäänsä vuoksi voinut osallistua Senior-TT:n kilpailuun. 1948 hän sen sijaan palasi Velocettea ohjastamaan, ja jatkoi tuttua sarjaansa voittamalla Junior-TT:n niin 1948 kuin myös vuotta myöhemmin. 1949 hän olisi myös moottoripyörien uudelleen alkaneen GP-sarjan ensimmäinen 350-luokan mestari, voitettuaan kaikki viisi sen toteutunutta osakilpailua (IoM-TT oli tietenkin eräs niistä). Frith oli jo ilmoittanut lopettavansa kauden päättyessä, muttei silti malttanut olla ottamatta vielä viimeistä voittoa Ulster GP:ss, uudella kierrosnopeusennätyksellä 90,60mph. Vuonna 1950 Freddie Frith oli ensimmäinen kilpamoottoripyöräilijä, jolle kuningaskunta myönsi OBE-arvonimen (Officer of the Most Excellent Order of the British Empire) ansioistaan mp-kilpailujen sarjalla. Hänen kilpakumppaninsa Geoff Duke saisi OBE-arvon toisena, hieman Frithin jälkeen. Officer on arvoasteikossa toinen Order of the British Empire-ritarikunnan viisiportaisella arvoasteikolla MBE-> OBE-> CBE-> KBE/KDE-> GBE. Suomalaisista vain C.G.E. Mannerheim on GBE (vuodelta 1938), KBE-arvo on Aatos Erkolla, Helge Haavistolla ja Harri Holkerilla, ja CBE Jorma Ollilalla. OBE- ja MBE-arvoja on niitäkin myönnetty suomalaisille. Kilpamoottoripyöräilijöistä mm. Mike Hailwood on MBE, GM eli ritarikunnan jäsenen arvon lisäksi saanut George Medal-kunniamerkin urhoollisuudestaan (pelasti Clay Regazzonin 1974 palavasta F1-kilpuristaan Kyalamissa).
Aktiivikauden jälkeen
Freddie Frith perusti kotikaupunkinsa Grimsby:n Victoria Sreetille moottoripyöräkaupan ja tarvikeliikkeen. Se edusti Triumphin (ja N-V-T:n) lisäksi Hondaa, Suzukia sekä kilparatojen arkkivihollista BMWtä ja MZää, ja oli grimsbyläisen ("grimbarians", jos englanninkielinen ilmaisu kiinnostaa, vrt. "liverpuddlers" liverpoolilaisille tai "glaswegians" glasgowlaisille) nuorten tungoksiin asti kansoittama erityisesti lauantai-aamuisin. Grimsbyn vanhaan kaupunkiin kuulunut, kaupunkimuurin kupeessa sijainnut "Frithy`s":in liikehuoneisto vanhassa kenties keskiaikaisessa talossa oli eräs 1980-luvun alkupuolella (1983?) kaupungin keskustan saneerauksen uhriksi joutuneista rakennuksista, jolloin korkeaan ikään ehtinyt Frith lopetti liikkeen.
Lähteitä/linkkejä
Lähteitä: Lincolnshirelife, Rod Collins blogi+kommentit, eri Wikipediat
