Geoff Duke

Geoffrey Ernest "Geoff" Duke, OBE (syntynyt 29. maaliskuuta 1923 - kuollut 1. toukokuuta 2015) oli englantilainen, St.Helens`issä (Lancastershire) syntynyt moottoriurheilun monitoimimies, ensimmäinen nykyajan "supertähti" lajissaan. Hän voitti niin Mansaaren TT-ajot kuin WGP-maailmanmestaruudet monta kertaa, ja toimi myöhemmin myös kilpailujen organisaatioissa. Hän oli Freddie Frithin jälkeen toinen mp-kilpakuljettaja joka sai 1953 OBE- (Order of the British Empire-ritarikunta) arvonimen ansioistaan moottoriurheilun saralla. Duke muutti Mansaarelle aktiiviuransa loppuvaiheessa, ja toimi siellä liikemiehenä. Hän vastasi myös 1965 saarella järjestetyn ISDT-kisan reitityksestä - saaren itsehallinto salli 1.000 mailin reitin sisältävän ainutlaatuisia osuuksia verrattuna vaikkapa Ison-Britannian mantereella lakien rajoittamiin vaihtoehtoihin - ja toimi sitten kilpailujen pääsihteerina (Clerk of the Course). Eräs Duke`n erityisansio oli yksiosaisen nahkapuvun käyttäminen, joista ensimmäisen hän teetätti vaatturillaan - myös muut mp-kilpakuljettajat seurasivat pian kuljettajatähden esimerkkiä.

Mansaaren TT-ajot

Geoff Duken ensiesiintyminen Mansaarella oli vuonna 1948, mutta tuloksena oli keskeytys Junior-TT:n neljännellä kierroksella. 1949 sen sijaan hän vavahdutti katsojia ja asiantuntijoita tulemalla ensin toiseksi Junior-TT:ssä kaatumisesta huolimatta, ja sitten voittamalla päälähdön Senior-TT niin kierrosaika- kuin kokonaisaika-ennätyksillä. Lisäksi hän voitti Clubmans-TT:n. Esitys johti tallipaikkaan Nortonin tehdastiimissä Mansaaren TT-ajoissa 1950, joissa Duke tuli jälleen toiseksi Junior-TT:ssä ja kirjasi 1949 tavoin Senior-TT:n ratakierros- ja kokonaisaikaennätykset. 1955 Gileran tehdastiimissä Duke mainittiin aluksi ensimmäisenä 100 mph keskinopeuden Mansaaren "Snaefell Mountain Course":lla saavuttaneena kuljettajana - tarkistuslaskennan jälkeen nopeus kuitenkin tarkennettiin 99,97 mph:ksi, ja niinpä saavutus kirjattiin vasta 1957 myöskin Gileralla ajaneen Bob McIntyren nimiin. Saavutuksina olivat kuusi TT-voittoa (8 podium-sijaa).

WGP

Norton-tehdastiimiin 1950 noustuaan Duke toi valmistajalle kolme WGP-mestaruutta. Vuodelle 1953 hän vaihtoi Gileran talliin, missä hän saavutti kolme perättäistä maailmanmestaruutta 500-kuutioisten luokassa. Neljäskin perättäinen mestaruus näytti jo varmalta, mutta Duke osallistui kattojärjestö FIM:iä vastaan palkintorahakiistassa järjestettyyn boikottiin minkä vuoksi häntä rangaistiin kuuden kuukauden kilpailukiellolla. Duke päätti mp-kilpauransa 1959 "Grand Prix des Nations"-kilpailuun.

Saavutukset: 350-luokan maailmanmestari 1951 ja 1952, 500-luokan maailmanmestari 1951, 1953-55. Yhteensä 89 kilpailusta Duke voitti 33, ja podium-sijoituksia oli yhteensä 50 kpl.

Muu moottoriurheilu

Vuonna 1953 Geoff Duke osallistui Peter Collins`in (joka kuolisi traagisesti 1958 Saksan F1-osakilpailussa ajauduttuaan liiallisen vauhdin takia ulos Pflanzgarten-kohdassa, ja sinkouduttuaan autostaan rataa reunustaneeseen metsään) parina Aston Martin DB3:lla autokilpailuihin. Duke johti Sebringin 12 tunnin kilpailua, kun hän ajoi ulos ja joutui keskeyttämään.

Aktiiviuran päätettyään Duke perusti kaudelle 1963 oman kilpatallinsa "Scuderia Duke":n, ja tiimi kilpaili vuoden 1957 Gileralla muun muassa Mike Hailwoodin MV Agustaa vastaan - Gileran tehdastiimi oli vetäytynyt italialaistehtaiden yhteisen "patto di astensione"-vetäytymissopimuksen nojalla WGP-sarjasta vuoden 1957 päätteeksi. Aikanaan huippunopealla nelisylinterisellä Gileralla ei kuitenkaan ollut enää kilpailukykyä WGP:tä hallinnutta MV Agustaa ja Hailwoodia vastaan. Duke siirtyikin 1964 kehittämään Royal Enfieldin kilpailutoiminnan johtajana GP250-tehdasraaseria (Britanniassa alle 250-kuutioisten ajokorttia varten ei vielä tarvittu ajokoetta), mitä valmistettaisiin suurempina kappalemäärinä "Clubman"-luokkaan. GP250 oli Villiers`in kaksitahti-twiniä käyttävän mallisarjan "halo"-versio: Enfield esittelisi 1965 sitä imitoivan "Continental GT"-mallin, mikä oli eräs ensimmäisiä kilpapyörän tavoin varusteltuja vakio-"kyykkyjä" lasikuitu-bensatankilla, clip-on stongalla ja urheilupenkillä.

Mansaaren 1965 ISDT-kilpailun reittivastaavana ja päätuomarina toimimisen jälkeen Duke toimi vielä 1967 ilmoittajana, kun Triumph osallistui Bonneville-tuotantokilpureillaan uuteen "Production Class"-luokkaan ja vei sen mestaruuden. Mansaarella aktiivivuosiensa jälkeen ensin mp-alalla toimineena Duke siirtyi rahtiliikennealalle ja oli keskeisessä asemassa kun Mansaarelle saatiin "Manx Line"-varustamon liikennöimänä ensimmäiset RoRo-lautat.

Arvonimiä ja kunnianosoituksia

• 1951 "Sportsman of the Year" (WGP-mestari 350- ja 500-luokissa)
• 1951 RAC "Seagrave Trophy"
• 1953 OBE-ritari
• 2002 FIM "Grand Prix Legend"
• 2003 Nimikko-osuus "Snaefell Mountain Course"-radan 32. mailipylvään mutkaosuudella, "Duke`s"

Lähteenä käytetty pääosin Wikipedia EN-juttua, siksi GFDL: