Winha oli suomalainen tuotemerkki, jonka alla myytiin moottorikelkkoja ja myöhemmin rovaniemeläisen Polar Metal Plast Oy:n aikana lyhyen ajan moottoripyöriä pääasiassa Puolustusvoimien käyttöön, joskin pyöriä päätyi myös kuluttajien käsiin. Tilauksista ehdittin täyttää arviolta 60-70 kpl ennen kuin tehtaan toiminta päättyi. TRAFI-ajoneuvotilasto tunnistaa edelleen kymmenkunta Winha-moottoripyörää Suomen rekisteristä.

Rovaniemen tehdas siirtyi sittemmin alla tarkemmin esitellyn esi- ja välihistorian kautta kanadalaisen BOMBARDIER-jätin haltuun, josta erilleen yhtiöitetty BRP-divisioona (Bombardier Recreational Products = Bombardier vapaa-ajan tuotteet) valmistaa siellä suomalaista suunnittelua olevalla SSP-jousitusjärjestelmällä olevia "Lynx"-kelkkoja.

Winha-moottorikelkat

Bombardier

Kanadan Quebec-osavaltion Valcourt`issa vaikuttanut mekaanikko Joseph-Armand Bombardier oli ennen 1920-lukua alkanut kehitellä ajoneuvoa, mikä pystyisi "kellumaan lumen päällä" talvisen Kanadan oloissa. Aluksi hänen laitteensa olivat varustettuja potkurilla vastaavien Venäjän "aerosani"-moottorikelkkojen tavoin, joita muuan Igor Sikorsky oli kehitellyt 1909-1910 (tosin on esitetty, että ensimmäiset rakensi Sergei Neždanovski jo 1903-1905) ennen vaihtamistaan lentolaitteisiin. Sikorsky esittelikin jo 1913 maailman ensimmäisen kiinteäsiipisen monimoottorilentokoneen "Russki Vitjaz", ja 1914 ensimmäisen matkustajakone "Ilja Mutometš":in. Sikorski muutti siirtolaisena 1919 Yhdysvaltoihin, joissa 1923 perustettu Sikorsky Manufacturing Company sittemmin kehittyi merkittäväksi lentoveneiden, myöhemmin helikoptereiden valmistajaksi. Yhtiö on 2015 lähtien mennyt osaksi monialajätti LOCKHEED-MARTIN:ia.

Bombardier huomasi kuitenkin pian, että Kanadan erämaatasankojen oloissa puolitelaketju ja suksi- tai pyöräohjaus toimisivat paremmin. Kokeiden ja kehittelytyön tuloksena hän ryhtyi vuonna 1937 valmistamaan ensi sarjaa (12kpl) B7-lumikulkuneuvojaan, joissa oli matkustajia ja tavaraa suojaava kabiini. Näitä käytettiin talvioloissa pikkubussin tavoin mm. lasten koulukuljetuksiin, posti- tai rahtikuljetuksiin sekä ambulanssina. Toisen maailmansodan sytyttyä kulkuneuvot herättivät sotilasvoimien kiinnostuksen, ja kysynnän vuoksi Bombardier perusti 1942 yhtiönsä L'Auto-Neige Bombardier Limitée (Lumiauto Bombardier Ky). Onneen tuli särö, kun 1948 Quebec-osavaltion hallinto määräsi kaikki tiet aurattaviksi. Lumiautojen kysyntä romahti puoleen, ja Bombardierin oli kehitettävä uusia tukijalkoja muista tuotteista. Erinäiset telavetoiset ajoneuvot ja laitteet syntyivät, mutta lumiautot säilyivät aina 1970-luvulle asti mukana valikoimassa muuttamallla ohjaus suksi/pyörä-ratkaisujen välillä vaihdettavaksi.

Vuonna 1959, sopivien keveiden moottoreiden tultua saataville, ja uusia tuotteita etsivän Bombardierin päätettyä suunnitella kevyen kahden hengen talviajoneuvon, markkinoille tuli maailman ensimmäinen lumikelkka. Sen nimen piti aluksi olla "Ski Dog", sillä ajatus oli korvata sillä perinteisiä koiravaljakkoja, mutta laitteen ensimmäisiin mainoslehtisiin kulkeutui kirjoitusvirheen vuoksi tuotenimeksi "Ski Doo". Moottorikelkka oli mullistus ensin Quebec`issä ja sitten koko Pohjois-Amerikan mantereella, ja aluksi rajua kasvua aikaisempien takaiskujen vuoksi hillinnyt perustaja alkoi viimein ostaa kilpailijayhtiöitään pois. Ylivoimaisen menestyksen vuoksi moottorikelkka on kanadalaisessa arkikielessä edelleen "skidoo".

Bombardier myi Bombardier Recreational Products-divisioonansa vuonna 2003 ryhmälle, johon kuuluu sijoitusyhtiöiden lisäksi 35% osuudella myös Bombardier-suku. Sen BRP-nimen alta löytyy Ski-Doo:n lisäksi mm. vesikulkuneuvoyhtiö Sea-Doo, veneisiin perämoottoreita valmistava Evinrude, moottoreita valmistava Rotax, ja alla mainittu Can-Am.

Can-Am

Vuonna 1971 Bombardier diversifioi myös maastomoottoripyöriin kutsumalla yhdysvaltalaisen Gary Robinsonin suunnittelemaan yhdessä kanadalais-kalífornialaisen ryhmänsä kanssa motocross- ja enduro-moottoripyörien malliston, millä se vastaisi 1960-luvun alussa Hodakan pienten maastopyörien USA:ssa laukaisemaan maastopyöräbuumiin. Pyörissä käytettiin Bombardier-yhtymään kuuluvia Rotax-moottoreita, ja sen Can-Am juontuu Kanada/USA-suunnittelutaustasta.

Mallit tulivat markkinoille 1973, ja ne saavuttivat välittömästi menestystä kilparadoilla: sen enduromallit saavuttivat 1973 ISDT:ssä (nyk. ISDE) eri kuljettajien voimin niin kulta-, hopea- kuin pronssimitaleja. Pian tämän uuden toimialan avaamisen jälkeen emoyhtiö alkoi kuitenkin suunnata pois vapaa-ajan tuotteiden markkinoilta liikennevälineisiin ja viimein ilmailuunkin. Can-Am, mihin oli yhdistetty jo Bombardierin pois ostaminen kanadalaisten kilpailijoiden (mm. Alouette) myös valmistamia mp-linjoja, ulkoisti jo vuonna 1983 mp-toiminnot englantilaiselle ARMSTRONG-CCM:lle, ja ajoi toiminnan alas 1987. Yhtiön moottoripyörillä saavutetaan kuitenkin edelleen, pian 30 vuotta myöhemmin, hyvää menestystä vintage-kilpailuissa. Ajoneuvotilasto tunnistaa 3kpl Can-Am:eja rekisteristä, joista kaksi Qualifyer 250-mallisia.

Can-Am on vuonna 2006 taas palannut maastoajoneuvojen (ATV) markkinoille, ja 2007 lähtien myös katuajoneuvoihin 3-pyöräisellä Can-Am Spyder-mallilla ja sen seuraajilla. Erillinen valmistajajuttu kenties myöhemmin.

Moottorikelkkatuotannosta Suomessa

Kanadasta alkanut moottorikelkkabuumi saavutti Euroopan ja Suomen 1960-luvun loppupuolella, ja tehtaita alkoi nousta kuin sieniä sateella. Lynx-merkkisten moottorikelkkojen valmistus alkoi Kurikassa vuonna 1968. Winha taas aloitti 1969 toimintansa WIHURI-Yhtymän Teijon tehtailla. Vuonna 1973 kelkkahaara eriytettiin Polar Metal Plast-yhtiöön Rovaniemelle, mutta sen tarina loppui jo 1978 talousvaikeuksien ja viimein konkurssin vuoksi. Toiminnan jatkajaksi tuli VALMET:in Velsa Oy, mikä jatkoi Winha-kelkkojen valmistusta omien Lynx-merkkisten kelkkojen rinnalla aina 1982 asti, sitten 1984 asti Nordtrac Oy:nä - loppuvuosina tuotemerkkien mallit olivat toistensa kaltaisia. Winha-merkki oli myös käytössä eräissä ruotsalaisen Aktiv-yhtiön omissa ja sen valmistamissa yhdysvaltalaismerkin ARCTIC CAT-kelkoissa (tämän yhtiön perustaja Edgar Hetten oli alunperin 1954 perustajaosakkaana POLARIS Industries:sa, minkä taasen on Victory- ja Indian-moottoripyörien emoyhtiö). Kilpailu karsi sittemmin toimijan toisensa jälkeen, mm. mainitun Activ:in vuonna 1991, kunnes viimein enää suomalaisen Nordtrac Oy:n "Lynx" oli jäljellä Euroopassa. Se on 1988 lähtien kuulunut yllä mainittuun BOMBARDIER-konserniin, nyttemmin BRC-erillisyhtiöön, ja on ollut useina vuosina alan markkinajohtaja Euroopassa.

Winha-moottoripyörät

Winha-moottoripyörät olivat Polar Metal Plast Oy:n toimintahaara moottorikelkkavalmistuksen tueksi. Puolustusvoimilta saadun 60 endurotyyppisen moottoripyörän tilauksen ohella yhtiö valmisti arvioidut alle 20kpl moottoripyöriä keltaisilla muoviosilla (PV:n pyörät olivat tietenkin vihreitä). Oletettavasti nykypyörien värikirjo on laajempi. Winha-pyöristä on sanottu, että "ne ovat niin rumia, että ne ovat jo kauniita".

Winha-moottoripyörät ovat varustettuja samoilla yhdysvaltalaisen KOHLER:in 338-kuutioisilla 30hv kaksitahti-twineillä kuin jotkut yhtiön moottorikelkkamallitkin, variaattorilla vaihteiston sijaan, ja niissä oli kelkkaperinteen mukainen narukäynnistys. Ne on kuitenkin varustettu voiman ulosotolla, mikä oli tuolloin verovapauden ehto myös maastoautoissa (eräs esimerkki Suomessa 1940-luvulta harrastetuista verotuksellisista houkuttimista kerryttää maahamme puolustuskäyttöön kelpaavaa kalustoa, jota voisi sodan uhatessa pakko-ottaa Puolustusvoimille siviiliomistajiltaan). Näin Winhan hinta saatiin puristettua noin 7.000 markkaan, eli kansan kielellä "sukkanauhavetoinen" pyörä oli merkittävästi ulkomaisia kilpailijoitaan edullisempi.

Valmistus pääsi alkamaan loppuvuonna 1976, ja asiakkaille ehdittiin valmistaa arvioidut 60-70 kappaletta ennen kuin Polar Metal Plast kaatui sitä koetelleiden talousvaikeuksien päätteeksi vararikkoon vuonna 1978. Ajoneuvotilasto 3/2016 tunnistaa 13kpl Winha 340-moottoripyöriä.

Linkit

• BRP-Lynx (suomenkielinen): Etusivu

Muita suomalaisvalmistajia

• Helkaman Hopeasauma Mopo toi Suomen kieleen mopo-sanan mopedin tai Kielitoimiston suosiman nopson sijaan. Tuotanto tapahtui Helkaman tehtaalla Hangossa vuodesta 1956 lähtien, ja ensi mallit olivat vielä polkupyörämäisiä 24 tuuman pyörillä. Helkaman Vasama-malli oli tarjolla sekä mopona että 70-kuutioisena kevytmoottoripyöränä. Helkama pysyi alalla viimeksi AX-mallillaan aina 1993 asti. Rekisteröintipakko ja viimein EU-direktiivit ajoivat suomalaismopedien valmistuksen loppumaan vuonna 1997, mutta 1905 perustettu ja yhä perheomisteinen Helkama-yhtymä jatkaa muilla toimialoilla.

• Peto oli tamperelaisen Kone ja Terä Oy:n mopedimalli Husqvarna- tai Sachs-moottorisena 1956-1959 (joitain kappaleita oli valmistettu jo 1955 ensimmäisinä kotimaisina mopedeina), minkä rinnalla yhtiöllä oli Panther-nimisiä malleja edelleen Husqvarna- tai Sachs-moottoreilla 1959-1964: MO-PED malleja ja kuvia. Yhtiön tuotteilla kuuluu osallistutun myös kilpailutoimintaan.

• Pyrkijä oli Turussa ja Liedossa 1906-1989 toimineen Rautateollisuus Osuusliike Pyrkijän polkupyörä-, mopedi- ja 1930-luvulla kevytmoottoripyörä-tuotemerkki. Polkupyörät nousivat 1930-luvulla suosioon Suomessakin, jolloin niistä tuli Rautateollisuus-yhtiön päätuote, joskin se valmisti maailmansodan aikana sotilaspolkupyörien ohella mm. häkäpönttöjä ja kamiinanröörejä. Ulkomailta tuodut pyörät ja mopedit ajoivat siihen asti merkittävää osuutta markkinoista hallinneen Pyrkijän hakeutumaan muovituotteiden alalle: 1970 loppui polkupyörien, ja 1971 myös mopedien valmistus. Yhtiö meni pörssinoteeratulle Huhtamäki Oy:lle vuonna 1973, jolle tarpeeton muovituotehaara myytiin 1984 edelleen norjalaiselle Dynoplast`ille. Pyrkijä-nimi jäi pois käytöstä vuonna 1989.

• Solifer on tunnettu mopedivalmistaja, mutta se kuuluu tehneen 1960-luvulla kilpakäyttöön muutaman kappaletta 125ksm-Bultaco (CEMOTO)n moottorilla varustettua enduromoottoripyörää. Kuljettajaksi mainitaan ainakin Olavi Peltonen, mutta ei toistaiseksi tarkempaa tietoa. Ajoneuvotilasto 3/2016 tuntee 16kpl Solifer-moottoripyöriä rekisterissä.

• Tunturi on tunnettu mopedinvalmistaja sekin, mutta se myi omalla merkillään myös Puch-moottoripyöriä, muun muassa mallia SGS 250-kaksoismäntämoottorilla aina 1970-luvun alkuun asti. Ajoneuvotilasto 3/2016 tunnistaa niitä 46kpl rekisterissä.

Juttua saa mielellään korjata ja täydentää. Lähteinä mm. Wikipedian erikieliset aiheeseen liittyvät sivustot, siksi GFDL: