Dollar oli ranskalaisen Louis Delachanalin (1857-1920) moottoripyörien tuotemerkki. Louis meni nuorena miehenä vuonna 1850 perustetun Foucher-yhtiön lukkoseppäliikkeen palvelukseen, mikä valmisti myös hienomekaanisia laitteita. Delachanal meni muutamia vuosia myöhemmin naimisiin työnantajansa tyttären Juliette kanssa, ja vuonna 1890 pariskunta perusti Pariisissa oman yrityksensä Foucher & Delachanalin osoitteessa Rue Taylor 3. Yritys, jossa Delachanal toimi teknisenä johtajana, valmisti suuren villityksen aiheuttaneita polkupyöriä OMNIUM-nimellä. Lisäksi se valmisti metallisia postilaatikoita Ranskan postilaitokselle, joita kestävän tekonsa vuoksi saattaa yhä nykyaikanakin löytyä eri puolilta valtakuntaa. Vaurastunut yritys siirtyi jo vuosisadan vaihteessa uusiin tiloihin Rue de la Liberté 5:ssä Charentonissa (Val-de-Marnen maakunta, Pariisin pohjoispuolella), ja ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä se käytti enää Delachanal-toiminimeä (mainituissa postilaatikoissa löytyykin Delachanal Charenton-merkintä). Polkupyörien ja tavaran kuljetukseen tarkoitettujen kolmipyörien lisäksi se valmisti myös muita metallituotteita, sekä yhä lukkoja eri tarkoituksiin.
Sisällysluettelo
Moottoripyörien valmistus alkaa
Perustajan kuoltua vuonna 1920 eräs hänen tyttäristään, Jeanne, jatkoi yrityksen toimintaa. Hän meni naimisiin hra Firinon kanssa, minkä jälkeen yritys otti ensin käyttöönsä SAVAVA-toiminimen, mutta yritys muuttui 22.6.1921 osakeyhtiöksi Société Anonyme des Établissements Delachanal. Tästä alkoi erään 1920- ja 1930-lukujen merkittävän ranskalaisen moottoripyörävalmistajan tarina. MP-projekti käynnistyi, ja yritys esitteli ensimmäisen 125-kuutioisen kevytmoottoripyöränsä lokakuun 1923 Pariisin pyörä- ja moottoripyöränäyttelyssä. Sen nimeksi oli valittu amerikkalaiskaikuinen DOLLAR, sillä Yhdysvallat olivat vuonna 1917 tulleet auttamaan Ranskan ja Iso-Britannian liittoa kukistamaan osaa Ranskasta miehittäneen keisarillisen Saksan. Yrityksen logo taas, intiaanin pää, viittasi sotatoimissa menestyneisiin yhdysvaltalaisiin sotilasmoottoripyöriin, jotka olivat osoittautuneet kestäviksi: valinta osui markkinointi-oivalluksena tietenkin Indian-merkkin symboliin. Dollar ei suinkaan ollut ainoa amerikkalaistyyppinen tuotemerkki, vaan Ranskassa valmistettiin tuolloin moottoripyöriä myös mm. Stylson-, Carlton- ja New Map-nimillä. Kilpailijoidensa 2-tahtisista moottoreista erottuakseen DOLLAR valitsi sveitsiläisen Moteurs Moser-yrityksen ((1902-1935; Fritz Moser oli aloittanut Zedelillä, ja yritys toimi tullit välttääkseen Zedelin tavoin Pontarlierlissä Ranskan puolella rajaa) nelitahtisen OHV-moottorin.
Menestys saapuu
Dollarin tuotepaletti vuonna 1924 tarjosi 125-kuutioista tourisme-matkamallina sekä sport-urheiluversioina, mutta jo vuodelle 1925 paletti laajeni uusilla 175-kuutioisilla vaihtoehdoilla, ja vuonna 1926 malleja oli jo 14 kappaletta: mukana oli jo 250-kuutioinen sekä 150kg kantavuuden omaava kolmipyörä tavarankuljetustarpeisiin. Moottorit tulivat kaikki aluksi Moserilta. Julkisuutta yhtiö sai paitsi menestyksellään kilpailuissa myös omalla La moto Dollar-lehdellään, jota toimitettiin aina vuoteen 1927 asti. Mallistoon tuli uutena tärkeänä lisänä sivuvaunullisia malleja - autot olivat tuolloin vielä useimpien kansalaisten ulottumattomissa, ja sivuvaunulla varustetut moottoripyörät merkittäviä edullisina kulkuvälineinä. Valtakunnallisesti 22% mp-kannasta oli sivuvaunupyöriä, ja Pariisin suuralueella niiden markkinaosuus oli jopa 41%. Syksyn 1927 Pariisin näyttelyssä Dollar aloitti myös uuden merkittävän vaiheen, kun se alkoi ensimmäisenä valmistajana käyttää Gnome&Rhône-suuryhtiölle aiemmin moottoreita suunnitelleen Maurice Chaisen nyt omalla nimellään tarjoamia, ensi kertaa kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettuja moderneja OHC-moottoreita. Seuraavana vuonna 1928 jo kolmisen kymmentä moottoripyörävalmistajaa tarjoaisi mallistossaan tehokkaampia OHC-moottoreita.
1920-luvun lopun nousukausi
Toiminnan laajentuessa Dollar siirtyi alkuvuonna 1928 uusiin tiloihin Joinville-le-Pontiin (edelleen Val-de-Marnen alue), osoitteeseen Quai de la Marne 19. Merkittävää oli myös alkuaikojen Moser-moottoreiden syrjäytyminen mallistossa siten, että enää 175cm³-malli oli varustettu Moserin voimanlähteellä, kun 250- ja 350-kuutioiset mallit käyttivät brittiläistä JAP-moottoria. Dollar siirtyi myös vanhanaikaisesta runkoputkien väliin sijoitetusta polttoainesäiliöstä nk. satulatankkiin, mikä sijaitsi emäputken päällä ja muutti KSS- ja LSS-mallien ulkonäön muodikkaaksi. Vuodelle 1929 Dollar esitteli 250- ja 350-kuutioiset OHV-mallit uudella, pian yhtiön muissakin malleissa yleistyvällä, prässätyllä teräsrungolla: nuo uutuusmallit olisivat yhtiölle hyvin menestyksekkäitä. Tuon nousukauden viimeisen hullun vuoden aikana mallisto laajeni edelleen raivokkaasti, ja Dollar hankki lisenssin valmistaa Georges Royn täysin katettua loistokasta MAJESTIC-moottoripyörää (ks. Merkkipaaluja_mp-historiasta#1920-1945, vuosi 1927. Yhtiö tarjosi velkahurjastelun viime vuonna myös malliensa osamaksukauppaa 10 erässä ilman kuluja.
1930-luvun lama alkaa
Takaisku tulisi jo vuonna 1930, kun New Yorkin suuri pörssiromahdus lokakuussa 1929 oli laukaissut epävarmuuden ja viimein suuren 1930-luvun laman. Dollarin käyttämien Chaise-moottorien valmistus siirtyi herra Bajardin IMO-yhtiön omistukseen, ja tuo yhtiö otti samalla myös tärkeimmälle moottorintoimittajalleen velkaantuneen Dollarin haltuunsa. Malliston loistokkuuteen se ei vielä vuonna 1930 vaikuttanut, sillä Dollar esitteli Pariisin näyttelyssä nestejäähdytteisellä 500-kuutioisella V4-moottorilla varustetun, paljon kiinnostusta herättäneen prototyypin (ei tuotantoon), ja mallisto laajeni sveitsiläisen MAG:n 350- ja 500-kuutioisilla OHV-moottoreilla varustetuilla X- ja Y-malleilla. Mallistoon oli saatavilla valaistu mittaristo mm. kellolla ja OES- tai Jaeger-mittareilla, kromattuja osia ulkonäön komistamiseksi - jopa kardaaniveto ja takapyörän jousitus olivat lisämaksusta saatavilla. Valitettavasti aikakausi muuttui hyvin ankeaksi, ja IMO:n yrityskaupan toteuduttua vuonna 1931 oli Dollarin luovuttava sen kauniista Joinvillen tehtaasta, kun uusi isäntä siisi valmistuksen Pariisiin. Mallisto vuodelle 1931 oli kuitenkin edelleen laaja, ja Dollar oli ensimmäinen valmistaja mikä tarjosi uuden BMA-luokan mopedeja (bicyclette à moteur auxiliaire l. polkupyörä apumoottorilla: ei ajokorttia, matala ikäraja, maksimissaan 30 kilon paino ja 30 km/t huippunopeus). Syksyn 1931 perinteistä Pariisin pyörä- ja moottoripyöränäyttelyä ei järjestetty, mutta Dollarin mallisto vuodelle 1932 oli edelleen laaja. Uusia malleja olivat 125-kuutioinen B1 runkoon sijoitetulla kardaanivedolla (prototyyppi, tuotantoa ei aloitettu), sekä 250-kuutioinen R2-malli, mikä saavutti tuon vuoden moottoripyörien Tour de Francen voiton. Yhtiö sai puolustusvoimilta tilauksen 250-kuutioisesta sotilasmoottoripyörästä, mikä tilaus auttoi sitä pyristelemään vaikean kauden yli.
Myyttinen 750-kuutioinen V4 (1933-1934)
Vuoden 1932 Pariisin näyttelyn eräs sensaatio oli Dollarin uusi 750-kuutioinen malli Chaisen kapean V-kulman V4-moottorilla kaudelle 1933. Tämä moottori oli sijoitettu runkoon pitkittäin, ja sen V-kulma oli vain 14 astetta, eli suuresta iskutilavuudestaan huolimatta se oli erittäin kompakti: Chaise-V4 oli eräs modernin moottorisuunnittelun merkkipaaluista, minkä konseptia muun muassa Honda ja VW-Audi sittemmin käyttivät (lähdekirjoitus unohtaa näemmä ranskalaisen Delahayen kokeilut kapeakulmaisilla V6-moottoreilla jo 1910-luvulla, sekä Lancian hienot kapeakulmamoottorit kuten 1930-luvun huippumallien 17 asteen V8:t). Suurta mallia ei keskellä 1930-luvun suurta lamaa saatu kaupaksi kuin vähäisiä määriä (tuotanto vuosille 1933-1934 oli lähteen arvion mukaan vain kymmenkunta kappaletta), mutta linkit-kohdassa löytyy kuva kompaktista V4-moottorista. Vuoden 1933 muita muutoksia olivat JAP- ja MAG-ostomoottoreilla olleiden mallien pois jääminen, ja V4-mallin sijaan ostajakunnan ulottuvissa ollut 500-kuutioinen S4, edelleen kauniilla mittaristolla kellon kera, ja takapyörällä nyt kahdennetut jarrurummut. Urheilumallisto sai nyt alumiiniset pakokäyrät sekä yläkautta viedyt pakoputket. Tämä mallisto jatkoi myös vuonna 1934, joskin Dollar nosti hintoja - ja jatkaisi niiden nostamista aina toisen maailmansodan puhkeamiseen asti.
Viimeiset toimintavuodet 1935-1939
Vuonna 1935 mallisto ei muuttunut suuresti, joskin 250-kuutioinen P-sarja palasi takaisin vuoden 1928 kaltaiseen putkirunkoon, ja malliston moottorit kokivat laajan uudistuksen: niiden sylinteri oli nyt kallistettu etunojaan ("sloper"), ja samana vuonna valmistuneen upean valtamerilaiva SS Normandie:n kunniaksi 350-kuutioinen versio sai Normandie-nimen, kun 500-kuutioinen luksusmalli taas Pullman-nimen. Vuodelle 1936 myös pieni 250-kuutioinen sai kallistetun sylinterin. Eräs vuoden 1936 yhteiskunnallisesti merkittävä uudistus Ranskassa oli kansanrintamahallituksen aloitteesta syntynyt palkallinen kesäloma, mikä osaltaan vaikutti myös mp-turismin lisääntymiseen. Dollar-mallisto vuosina 1937-1939 sai 250-, 350- ja 500-kuutioisten uusia versionumeroita ilman merkittävämpiä teknisiä muutoksia. Lähde ei kerro valjastettiinko myös Dollar uhkaavan sodan vuoksi sotatarvikkeiden tuotantoon monen muun Ranskan ajoneuvoalan yrityksen tavoin, mutta yhtiön mp-valmistus pysähtyi vuonna 1939.
Loppunäytös
Maailmansodan päätyttyä FOLLIS-valmistaja, mikä otti myös lentokonemoottoreihin keskittyvän Gnome&Rhônen mp-malliston tuotannon vastaan, hankki myös Dollar-merkin oikeudet haltuunsa. Follis esitteli viimeisen Dollar-prototyypin vuonna 1956, mutta Dollar-merkkisten mopojen (C 103) sekä 125-kuutioisella Ydral-moottorilla varustettujen kevytmoottoripyörien tarjonta näyttöää jatkuneen. Myös Ranskan moottoripyörämarkkinat olivat 1950-luvun edetessä ajautumassa muun Euroopan kaltaiseen kriisiin, kun asiakaskunta oli alkanut siirtyä edullisiin pienois- ja pieniiin automalleihin. Samankaltainen kehitys, Fordin edullisen T-automallin l. päällystämättömiä kinttupolkuja iloisesti pompotellen selvittävän Hoppa-Fordin tulo markkinoille, oli jo 1910-luvulla johtanut satojen yhdysvaltalaisten mp-valmistajien ajautumisen perikatoon. Jotkut lähteet esittävät, että Dollar-moottoripyörien tarina olisi päättynyt jo vuoteen 1953.
