Panther

PANTHER on yorkshireläisen 1904 perustetun Phelon & Moore-yhtiön tuotemerkki, mikä oli käytössä vuodesta 1924 lähtien vaikkakin se käytti tuotemerkkiä ja yritysnimeä (tai sen lyhennettä "P&M") rinnakkain vielä 1929 asti. Yhtiölle tunnusomaista oli käyttää 40 astetta eteenpäin kallistettuja (ns. "sloper") isoja ja harvakäyntisiä yksisylinterimoottoreita (500-645ksm) mitkä olivat kantava osa moottoripyörän runkoa. Sivuvaunukäytössä suosittujen P&M / Panther-pyörien tuotanto loppui vuonna 1966 yhtiön ajauduttua asiakaskadon ja epäonnisen "Princess"-skootteriprojektinsa vuoksi selvitystilaan 1962. Phelon & Moore siirtyi viimein 1967 Lontoon pörssin FTSE 250-indeksin noteerattuihin osakkeisiin kuuluvan suuryhtiö IMI plc:n (perustettu 1862, 1962 lähtien Imperial Metal Industries) omistukseen, joka valmistaa säätöventtiilejä ja on itsenäinen haara Nobel Industries/ICI:ä.

Pantherin pikkumoottoreita käytettiin toisen maailmansodan jälkeen joissain Falun`issa toimineen Maskin AB:n "Svalan"-moottoripyörämalleissa "Modell 50 Matcher" (250) ja 1952 "Modell 75 Lyx":issä (350), joiden valmistus päättyi 1956 joidenkin tuhansien P&M-moottoreiden tultua toimitettua Ruotsiin. Näissä Svalan`eissa yhdistyi koeteltu P&M-moottori ja paikallisiin oloihin sopivan alusta. Pienemmässä mallissa kuuluu käytetyn Panther-pyöriä napoineen ja jarruineen, ja Burman-vaihteistoja.

Historiaa

Phelon&Rayner ja Phelon&Moore (1900-1922)

Joah "John" Carver Phelon patentoi vuonna 1900 rakenteen, missä eteenpäin kallistetulla sylinterillä varustettu moottori oli osana moottoripyörän runkoa. Hän lyöttäytyi sukulaisensa Harry Raynerin kanssa yhteen, ja kaksikko valmisti jo vuonna 1900 toimivan prototyypin Phelon&Rayner-nimisenä. Kaksikolla ei kuitenkaan ollut varaa aloittaa pyörän valmistusta, vaan he myivät konstruktion Humber-suurvalmistajalle saadakseen siitä rojaltimaksut. Humber käytti konstruktiota aina 1907 asti. Ikävä kyllä Harry Rayner sai surmansa automobiilionnettomuudessa, ja John Phelonin oli haettava uusi liikekumppani Richard Moore`sta.

Kaksikko perusti vuonna 1904 Phelon&Moore-yhtiön, ja se alkoi valmistaa P&M-nimisiä moottoripyöriä Cleckheatonissa (Yorks). Jo ensimmäisessä 1905 julkaistussa mallissa oli nelitahtimoottori eteenpäin kallistetulla sylinterillä, moottorin toimiessa kantavana osana runkoa. Pyörässä oli kaksi vaihdetta ja ketjuveto kuten 1900 prototyypissäkin. Mainos kertoi sen olevan "first completely chain driven motor cycle", ensimmäinen täysin ketjuvetoinen moottoripyörä (useimmiten silloin käytettiin vielä varsin ongelmallista hihnavetoa). P&M:n pyöriä osallistui 1913 ensi kertaa järjestettyyn "International Six Days Trial":iin läheisessä Carlislessa (myöhemmin ISDT, sitten ISDE), ja 1914 ACU:n (Auto-Cycle Union) kuuden päivän kestävyysajoon. Mallit olivat 3,5hp uudella 465:stä 499ksm:ksi kasvatetulla moottorilla varustettuja.

Heinäkuussa 1914 Phelon&Moore esitteli tyypillisestä rakenteestaan poiketen 90 asteen V-twinin, jonka iskutilavuus oli 770ksm, nimellisteho 6hp, ja 4-lovinen vaihteisto. Pyörää valmistettiin vain kourallinen (3 prototyyppiä?) vaikka se pysyi tuoteluettelossa vuoteen 1916 asti, sillä pian esittelyn jälkeen syttyi ensimmäinen maailmansota ja RFC:n tilausten vuoksi tehdas oli täystyöllistetty. Isompi vaihteisto kuitenkin yhdistettiin sodan päätyttyä, vuonna 1922, yhtiön yksisylinteriseen minkä iskutilavuus kasvoi samalla 499ksm:sta 555 kuutioon. Tämä malli olisi viimeinen, jossa nimi Phelon&Moore vielä olisi käytössä. Maailmansodan ajan Royal Flying Corps (1918 lähtien RAF) käytti P&M-moottoripyöriä eli tehtaan tuotanto pyöri, ja 1922 Royal Automobile Club (RAC) valitsi Phelon&Moore:t kun se lisäsi sivuvaunupyöriä kalustoonsa.

Panther ja Red Panther (1924-1962)

Vuonna 1924 yhtiö otti tuotteissaan käyttöön "Panther"-tuotemerkin, vaikkakin "P&M" esiintyi niissä aina 1929 asti. 1940 yhtiö esitteli 250-kuutioisella, moottorimies Granville Bradshawn (ABC) suunnittelemalla pitkittäisellä twinillä (vrt. Sunbeam, Victoria Bergmeister tai Honda CX-sarja) mallin "Panthette", mikä on yhtiön harvinaisin tuote. Sitä valmistui ilmeisesti vain 1kpl, mikä oli yhtiön koeajokappaleena ja saattaa yhä olla olemassa, sillä Bradshawn muihin moottoriluomuksiin verrattuna Panthette-V2 oli epäonnistunut konstruktio. Pystysylinterillä oleva 1938-1939 "Model 95"on myös harvinainen.

Vuonna 1932 yhtiö esitteli "Panther 100"-mallinsa 600ksm-moottorilla (aluksi tosin nimillä "Model 3" ja "Model 60") - se pysyisi tuotannossa viimein "Panther 120":ssä 645 kuutioon kasvatettuna aina tuotannon lopettamiseen 1967 asti. Tämä tuotesarja on yhtiön tunnetuin ja kuuluisin. Ison singlen sanottiin "sytyttävän vain joka lyhtypylvään kohdalla", ja isolla vauhtipyörämassalla varustettu moottori olikin oiva sivuvaunua käytettäessä. Valitettavasti myös Iso-Britanniassa henkilöautot korvasivat aikaa myöten kevytautot (esimerkiksi veroetua yhä nauttivat 3-pyöräiset) sekä sivuvaunu-moottoripyörät, ja myös muu brittiläinen mp-teollisuus oli japanilaisvalmistajien markkinoille tultua ajautunut ahdinkoon. Pantherit ovat yksinkertaisia ja melko vahvaa tekoa, ja niillä on vannoutunut kannattajien joukko. Edulliseen hintatasoonsa yhdistettynä moni iso Panther on yhä edelleen liikenteessä.

Yhtiöllä oli myös pienempi, vuonna 1931 esitelty mallisarja "Red Panther" (tai "Panther") joko yhtiön omalla 250-kuutioisella OHV-nelitahdilla, tai Villiers-kaksitahtimoottorilla. Sen runko sai etuputken moottorista ohjauslaakeriin, kun aiemmissa yhtiön malleissa ei vielä käytetty tätä runkotyyppiä. Red Panther oli 1930-luvulla Iso-Britannian halvin uusi kokonainen moottoripyörä hitusen alle 30 punnan hinnallaan. Vuonna 1934 250-kuutioinen Red Panther voitti ACU:n (Auto Cycle Union-kattojärjestö) jakaman "Maudes Trophy"-palkinnon (jaetaan harvakseltaan, 1923-1994 tällä hetkellä, valmistajan asettaessa tuotteensa kestävyyskokeeseen ACU:n tarkkailijoiden valvonnan alaisena). Red Pantherista tuli tarjolle myös 350-versio samoin muodikkaalla, etunojaan kallistetulla sylinteerillä ("sloper") sekä kookkaammilla rumpujarruilla: 250-kuutioinen säilytti käsivaihteen aina sotataukoon 1939 asti, mutta 350-kuutioinen oli varustettu jalkavaihteella, vaihteistojen ollessa joko Burman:in tai Sturmey-Archer:in tuotteita. Kumpienkin pienten mallien öljynkiertoa kohennettiin kahdeksan tuotantovuoden aikana: vuoteen 1935 asti öljypumpussa oli käsisäätö kiertävän öljymäärän lisäämiseen tai vähentämiseen: aluksi roiskevoitelun varassa ollut venttiilikoneisto sai vuonna 1933 erillisen öljyputkensa, joskaan paluuputkea ei vielä ollut. Öljysavutusta moottorin kuluessa aiheuttanut ratkaisu korjattiin 1938 paluureiällä, ja 1939 omalla öljyputkellaan minkä kautta öljy palasi kampikammioon. Toisen maailmansodan jälkeen yhtiön raskas ja kevyt mallisto saivat eteen Dowty Oleomatic-teleskoopit ajan hengen mukaisesti (Dowty-Rotol oli 1930-luvulla alkanut tarjota öljyvaimennettuja laskutelineitä lentokoneisiin, ja niiden ensi sovellus moottoripyörässä oli Harold_Willisin suunnittelemien Velocette-kilpapyörien takaripustuksessa 1936) aiemman mekaanisen nk. "risukeulan" tilalle.

Skooterrot, Princess ja loppu

1950-luvun lopun skootteriboomin aikana yhtiö aloitti ranskalaisen Terrot:n valmistamien skoottereiden tuonnin "Scooterrot"-nimellä, mutta niissä oli runsaasti vikoja. Panther erehtyi sittemmin mukaan jo kuihtuvaan skootteribuumiin omalla "Princess"-mallillaan - saman virheen teki usea muu brittivalmistaja. Princess-kehittelyn kustannukset ehdyttivät yhtiön kassan, mutta malli ei mennyt kaupaksi. Harha-askel oli osasyy Phelon&Mooren ajautumiseen selvitystilaan vuonna 1962. Yhtiön tuotanto kuitenkin jatkui pesän lukuun pienenevin myyntimäärin aina 1966 asti, ja Wikipedian tiedoin yhtiö meni viimein IMI-suuryhtiön omistukseen.

Linkkejä

• Panther Owners Club sisällysluettelo (englanniksi), FB-sivu

Katso myös

Listaa brittivalmistajista, joille on (tai suunnitteilla) valmistajajuttunsa motot-Wikissä:

• AJS
• Ariel
• Brough Superior
• BSA
• Calthorpe
• Douglas
• Excelsior (UK)
• Francis-Barnett
• Hesketh
• Humber
• James
• JAP
• Matchless
• New Imperial
• Norton
• Royal Enfield
• Rudge oikeammin Rudge-Whitworth
• Scott
• Sunbeam
• Triumph
• Velocette
• Villiers
• Vincent
• Zenith

Lähteet

• Tekniikan Maailma 16/1974, s. 159; Juurikkala, Jussi: P&M Red Panther
• Wikipedia EN (siksi GFDL)