Sen valmistamat mallit pitivät pitkään nimissään maailman nopeimman sarjatuotantoisen moottoripyörän titteliä, ja Vincent HRD:n kolmiomallinen svingi lähes vaakaan sijoitetulla iskunvaimentimella oli nykyaikaisten moottoripyörän takaripustusten esikuva. Yritys päätyi vararikkoon osittain asiakaskunnan siirryttyä suosimaan henkilöautoja, osittain viimeisten Black Prince- ja Black Knight-malliensa laskikuitukatteiden kanssa ilmenneiden ongelmien takia. Kaikki jäljellä olevat alkuperäisen Vincent (HRD):n tuotteet ovat erittäin korkealle arvostettuja keräilijöiden aarteita, ja jopa kunnostettavien aihioiden hinnat nousevat yli 100.000 puntaan. Maineen ja korkeiden hintojen takia Vincent-nimellä on sittemmin valmistettu erinäisiä uusia moottoripyöriä, ja myös Vincent-replikoiden valmistus pieninä määrinä on jatkunut.
Eräs Vincent Black Shadow esiintyi BBC:n TOP GEAR-jaksossa "Race to the North", kun Jeremy Clarkson (höyryjuna), James May (Jaguar XK120) ja Richard Hammond (Vincent Black Shadow) k´kilpailivat 1950-lukuisella kalustolla matkan London-Edinburgh lyhyimmästä ajasta.
Sisällysluettelo
Historiaa
HRD Motors Ltd. (1924-1928)
Howard Raymond Davies oli ensimmäisen maailmansodan aikana toiminut Iso-Britannian Royal Air Force`n (RAF) edeltäjän Royal Flying Corps`in (RFC) lentäjänä. Tarina kertoo, että 1917 Saksan keisarillisten asevoimien alas ampumaksi joutunut Davies olisi sotavankeutensa aikana aloittanut itse valmistettavan moottoripyöränsä hahmottelun. Suunnitelma pääsi kuitenkin toteutusasteelle vasta vuonna 1924, kun sodan jälkeen ensin AJS:llä työskennellyt, sitten Sunbeamille siirtynyt ja myös testikuljettajana toimittuaan jossain määrin menestyksekkään kilvanajon moottoripyörillä aloittanut, mutta pyöriensä heikosta luotetavuudesta kärsinyt Davies yhdessä suunnittelija E.J. Masseyn kanssa perustivat HRD Motors Ltd.-yhtiönsä. Moottoripyörissä käytettiin ulkopuolisilta ostettuja moottoreita, pääasiassa J.A.Prestwich-yhtiön JAP`eja, sekä parhaita saatavilla olevia muita komponentteja kuten Burman-vaihteistoja tai Druid/Webb-etuhaarukoita. Vähävaraisen yhtiön taival oli kilpamenestyksestään huolimatta (mm. Davies`in itsensä Senior-TT:n voitto 1925 ja Freddie Dixon`in Junior-TT:n voitto 1927) taloudellisesti vaikea, ja viimein tammikuussa 1928 sen oli hakeuduttava vararikkoon. HRD-yhtiön jäämistö meni OK-SUPREME:lle, mikä taas myi laadusta ja menestyksestä tunnetun HRD-nimen ja goodwill`in mp-suunnittelija Philip "Phil" Vincentille 475 punnalla.
Vincent HRD co. Ltd. (1928-1955)
Philip Vincent oli moottoripyöräsuunnittelija (mm. kolmiomainen "cantilever"-takasvingi on hänen ideansa, patentoitu 1928), ja oli jo 1927 rakentanut ensimmäisen oman mottoripyöränsä. Hän sai neuvon etsiä nimensä jo vakiinnuttaneita alan yrityksiä, johon sijoittaisi perheen Argentiinassa karjan kasvatuksella kerättyä omaisuutta. Radoilla menestystä kerännyt, mutta vararikkoon päätynyt HRD olikin oiva ostokohde, ja sen yhtenä perustajana ollut suunnittelija E.J.Massey jatkoi uudessa yhtiössä. Tuotteiden logoa hallitsivat kirjaimet HRD, kun taas Vincent oli pienenä tekstinä niiden yllä. HRD poistui yhtiön nimestä vasta 1950, kun yhtiö oli aloittanut moottoripyöriensä viennin Yhdysvaltoihin, ja se halusi näin välttää kaiken mahdollisen sekaannuksen HD:n eli Harley-Davidsonin kanssa.
Yhtiön kuuluisuuteen nostava 998-kuutioinen, kahdesta Meteor/Comet-sylinteristä muodostuva V2-moottori syntyi melkeinpä vahingossa. Legendan mukaan Phil Irving oli käsittelemässä moottorin rakennepiirroksia, kun kaksi niistä sattui onnekkaasti päällekäin. Neronleimauksena Irving alkoi siinä siirrellä piirroksia niin, että kampikoneistot osuivat päällekäin. Tulos näytti, että yhdistelmästä voisi syntyä toimiva kaksisylinterinen moottori minkä sylinterikulma olisi 47,5 astetta (Meteorin sylinteri nojasi 23,75 astetta etukenoon). Syntyneessä moottorissa oli useita innovatiivisia toteutuksia, joista osa menestyi paremmin, osa ei niinkään. Mallin nimeksi tulisi Meteorin A-sarjan kaltaisesti A-sarjan Rapide, ja se esiteltiin lokakuussa 1936. Valmistus jäi sodan syttymisen vuoksi vähäiseksi, ja jäljelle jääneitä A-sarjan Rapide`ja lie alle 10kpl.
Phil Vincent yritti suunnata yhtiötään kannattavammaksi arvelemaansa suuntaan, kun sen kassavarat hupenivat. Yhtiö käynnisti ensin 1953 sähköosiensa toimittaja Millerin lisenssillä 45-kuutioisen polkupyörien "Firefly"-apumoottorin valmistuksen. Toisella nimellään apumoottoripyörä oli "Vincent Power Cycle", ja se aiheutti hämmennystä Vincent-omistajien piireissä. Vuonna 1954 likviditeetin yhä kiristyessä Vincent herätti jälleen henkiin ajatuksen 3-pyöräisestä ajoneuvosta, jollaista se oli valmistanut 1932-1936 "The Vincent Bantam"-nimellä (Vincent-höyhensarjalainen) tavarankuljetukseen. Koska rahat olivat vähissä piti tällä kertaa tyytyä pääasiassa moottoripyörämallien osiin, alumiinista valmistettuun koriin, ja Morris Minor`ista napattuihin pyöriin. Mallin prototyypeissä oli yhtiön 998-kuutioisia moottoreita, joilla "Polyphemus"-vaunu saavutti 140km/t tai kilpamalli Black Lightningin moottorilla peräti 188km/t. Yksi tällainen kolmipyörä myytiin yleisölle 500 punnalla - hurja hinta, kun joitain vuosia myöhemmin markkinoille tullut Morris Mini maksoi vähemmän (497 puntaa), ja kun rahansa vastineeksi ei saanut pakkia eikä kuomua. Vielä eräs pelastusrengas oli NSU-mallien tuonnin aloittaminen Iso-Britanniaan: katkeran sodan muistot kenties, ei varmaankaan tuotteen huono laatu, tiesi että vain 160kpl NSU-Vincent`iä 123-kuutioisella kaksitahtimoottorilla sekä 40kpl 98-kuutioisella nelitahtimoottorilla (Fox) meni kaupaksi. Sen sijaan Vincent`illä oli vähän liiankin hyvä onni mopedimalli NSU "Quickly":n kanssa, sillä sitä 20.000kpl kaupaksi saatuaan NSU itse otti menestysmallin jakelun haltuunsa.
Kesällä 1955 Phil Vincent joutui ilmoittamaan Vincent-omistajille järjestettyjen päivällisten yhteydessä läsnä olleiden suureksi tyrmistykseksi, että yhtiö joutuisi vaikean kannattavuustilanteensa vuoksi lopettamaan moottoripyörien valmistuksen lähes heti. Näin tapahtuikin, ja viikko ennen Joulua 1955 viimeinen Vincent valmistui - ja sai tietenkin heti "The Last"-kyltin päälleen. Nyt Vincent yritti onneaan vesikulkuneuvo (vesiskootteri) "Vincent Amanda":lla (yksi kappale esillä London Motorcycle Museum`issa), mutta ikävä kyllä eräs Vincent-insinööreistä joutui sillä onnettomuuteen koeajoissa merellä, ja hukkui. Seuraavaksi yritys yritti saada moottoreiden toimitussopimuksen ML Aviation-yhtiön kauko-ohjattuun UL120D-maalilennokkiin. Moottorin oli tässä "Picador"-projektissa kestettävä pitkäaikaista käyttöä korkeilla kierrosluvuilla, minkä vuoksi se sai vahvistetun kampiakselin, Scintilla-magneettosytytyksen, tuplanopeudella toimivan öljypumpun sekä polttoaineen ruiskutuksen. Valitettavasti sopimusta ei tullut. Vuonna 1959 Vincentin oli hakeuduttava vararikkoon, minkä jälkeen nimioikeus sekä mp-komponenttien valmistusoikeus kulkivat paikallisen Harper Engines Ltd.:n kautta lukuisten omistajien käsiin.
Myöhemmät Vincent`it
Norvin
Norvin oli eräs aikakautensa "café racer"-tavan mukainen yhdistelmä Nortonin "Featherbed"-runkoa Vincentin moottoriin. Nimityksenä käytettiin myös Vincent-Norton:ia, Vin-Nor:ia tai Vinton:ia. John Mossey`n JMC Classics-yhtiö valmistaa nyt pieniä määriä Norvin- tai Egli-Vincent-replikoita.
Fritz Egli
Kuuluisa sveitsiläinen kilpakuljettaja-rungonrakentaja Fritz Egli sijoitti vahvan Vincent-moottorin itse valmistamaansa suorista CrMo-putkista kasattuun runkoon. Hän perusti virityspajansa tämän idean taustalle vuonna 1965, ja voitti vuoden 1968 Sveitsin mäki-mestaruuden tällaisella yhdistelmällä. Pyörää valmistui sittemmin asiakkaille, ja Fritz Egli alkoi myös käyttää japanilaisia moottoreita - etenkin Hondan CB750-nelisylinteriä, jonka sarjarunko oli surullisen kuuluisa kehnonpuoleisista ajo-ominaisuuksistaan. Vuonna 1937 syntynyt Egli on tammikuussa 2015 siirtynyt eläkkeelle, mutta hän on valinnut sveitsiläisen liikemies Alexander Frei`n jatkamaan Bettwil:issä sijaitsevan yrityksensä toimintaa, ja pysyy toistaiseksi myös taustalla uuden yrittäjän neuvonantajana.
Lähde: Egli-lehdistötiedote 1/2015 (PDF, saksaksi)
Godet-Vincentit
Ranskan Rouen`issa (Normandia) asunut Patrick Godet osti ensimmäisen Vincent-pyöränsä vuonna 1974, aloitti kilpailemisen vuonna 1979, ja hänestä kehittyi sittemmin eräs taitavimmista Vincent-asiantutijoista, entisöijistä ja virittäjistä. Godet loi paitsi replikoita Vincent-kilpamalleista myös rakensi yhteistyössä edellä mainitun Fritz Eglin kanssa toistasataa Godet-Egli-Vincent`iä (GEV) jopa 1.330 cm³-kokoon kasvatetuilla Vincent V2-moottoreilla. Godet menehtyi yllättäen vuonna 2018 vasta 67-vuotiaana, mutta rakentelu- ja entisöintitoiminta jatkuu perhe- ja ystävävoimin edelleen (The Vintagent, Patrick Godet remembered (englanniksi, kuvia).
Vincent RTV
Vuonna 1996 kolme henkilöä, Rodney Brown (metallurgi), Terry Prince (Vincent-harrastaja ja asiantuntija) sekä Ron Slender perustivat uuden moottoripyörävalmistajan Vincent RTV:n. Brown toimi alkurahoittajana ja hän sekä Prince johtivat yritystä, kun taas Slender huolehtisi liiketoiminnan kehityksestä tuotantoasteelta eteenpäin. Moottori oli Prince`n Vincent-pohjalta uudistama ja uudelleen suunniteltu, ja se sijoitettaisiin Egli-tyyliseen putkirunkoon. Malliston piti sisältää matka- ja urheiluversiot, ja niistä piti olla 1.000- (RTV 1000) sekä 1.200-kuutioiset (RTV 1200) moottorivaihtoehdot joista suurempaa alettiin viedä eteenpäin ensi vaiheessa. Pyörissä käytettäisiin BOSCH:in viimeisintä elektroniikkaa, BREMBO-jarruja, PAIOLI:n USD-teleskooppia sekä takana ÖHLINS-joustinta. Ensimmäinen prototyyppi valmistui 1998, ja useita muita koepyöriä oli eri asteisesti valmiina kun yhtiö joutui hakeutumaan vararikkoon tuon vuoden lopulla. Vincent-sloganin mukaan: "If it is almost right... it is wrong".
Vincent Motors USA
Bernard "Barney" Li hankki Vincent-oikeudet 1994 ja perusti uuden Vincent Motors USA-yhtiön 1998. Suurena Vincent-fanina ja intohimoisena motoristina hän sijoitti 2 miljoonaa USD yrityskaupasta saamistaan rahoista uusien klassiselta näyttävien mallien kehittelyyn. Ensin oli tarkoitus käyttää alkuperäisestä vain hieman paranneltua V2-moottoria, mutta tuloksen osoittauduttua epätyydyttäväksi Li hankki oikeuden käyttää Hondan RC51 V-twiniä. Roush Industries valmisti vuonna 2002 neljä prototyyppiä sijoittajille esiteltäviksi ja lehdistön koeajettaviksi: malleina olivat "Black Lightning S" sekä "Black Eagle" (prototyypin kuvia ks. CYCLE WORLD-linkki). Pyörät olivat laadukkaita vaikkakaan Honda-V2 ei puhunut vanhojen Vincent-vinkkeleiden kielellä, ja amerikkalais-japanilaista brittipyörää hieman aristeltiin. Vincent Motors`in kohtaloksi koituivat kuitenkin useat IT-kuplan alla käynnistyneet retropyörähankkeet, joissa sijoittajat olivat saaneet näpeillensä (vaikkapa "Big X"-niminen yritys herättää Henderson-Excelsior jälleen henkiin, 1kpl Suomessa, mutta mikä pyllähti vajaan 2.000kpl jälkeen). Li ei saanutkaan riskirahaa Vincentiensä tuotannon aloittamiseen, ja vuonna 2004 hanke oli hiljentynyt Li`n rauhassa kypsyteltäväksi. Perustaja Li kuoli 2008 moottoripyörällään (ei Vincent-proto) yksittäisonnettomuudessa, ja kun Honda ei enää valmista RC51-moottoria on hanke luultavasti pysähtynyt.
Irving Vincent / HRD Engineering
Australian Melbournessa KHE-yhtiössään toimineet veljekset Ken ja Barry Horner keksivät 1999, että heidän yrityksensä pystyy valmistamaan mitä tahansa sen omistajat keksivätkään. Keksintö oli tässä tapauksessa Vincent-V2:n perusteellisesti uudistettu moottori 1.000-, 1.200- ja 1.600-kuutioisina vaihtoehtoina. Moottoreista on kaksi- ja neliventtiiliversioita, ja projekti on edelleen toiminnassa vuonna 2015 (ks. linkki).
Merkittäviä malleja
- Meteor ja Comet, sarja yksisylinterisiä aina 1950-luvun Comet D asti
- Series A Rapide (1936-1939), ison V2:n ensi sarja
- Series B Rapide (1946-1948), merkittävästi A-sarjasta moottorin ja alustan osalta parannettu V2-mallisto
- Series C Rapide, Black Lightning/Shadow, White Shadow (1948-1953), legenda, maailman nopein sarja-mp 1973 asti
- Grey Flash, Comet-sarjan Black Lightningin kaltainen tehoversio kilpailukäyttöön
- Black Knight, Black Prince. lasikuitukatettu hieman edelleen kehitelty C-sarja (epävirallisesti Series D, 1954-1955)
Solvang Vintage Motorcycle-museolla Solvangissa, Kaliforniassa on kokoelmissaan yksi neljästä säilyneestä Grey Flash`ista, yksi ahtimella varustettu Black Lightning, Comet D 1955, sekä lisäksi erittäin harvinaisista moottoripyöristä vaikkapa yksi Britten V1000 (10kpl tehty), Benelli 250 DOHC-kilpuri 1939, Kawasaki H1R-raaseri 1971, Matchless Silver Hawk 1933, Moto Guzzi V8 1955 (ainoa jäljellä yhä olevista kolmesta, mitä tehdas ei omista), MV Agusta 850 SS 1977 (yksi 16V-prototyypeistä joille oli jo varattu messuständi, mutta mitä ei sitten näytettykään yleisölle), lukuisia Norton-harvinaisuuksia (ks. motosolvang.com).
Yksi 15kpl Series C White Shadow-pyöristä on huutokaupattavana tammikuussa 2016 Las Vegasissa: pyörä on poikkeuksellisesti alunperin toimitettu touring-mallien Chinese Red-punavärillä. Kuvia ja tietoja (englanniksi) Bonham`s esittelysivulla. Samassa huutokaupassa on tarjolla Series D Black Prince (viimeistä sarjaa lasikuitu-täyskatteella) alkuperäiseltä omistajalta, Bonham`s kuvia ja tietoja (englanniksi).
Eräänlainen merkittävä tapahtuma oli 13.9.1948 Bonneville`ssa (Utah, USA) tapahtunut ennätysajo riisutulla Black Lightning`illa (tehtaan virittämä ensimmäinen Lightning-prototyyppi). Kuljettaja, amerikkalainen Roland "Rollie" Free, käytti kehittelemäänsä aerodynaamista ajoasentoa makaamalla päinmakuullaan pyöränsä päällä, sillä vaikka kuljettaja ei nähnyt minne oli menossa se ei opasteraidan takia ollut ongelma. Kerta toisensa jälkeen pyörä kuitenkin jäi hiukan alle tavoitellun 150 mph (parhaimmillaan 149,9). Viimein Rollie Free riisui ajohaalarinsa, ja kokeili vielä kerran ennätystä vain uikkareillaan ja uimalakki päässään. Tämä tepsi, ja lukema nousi 150,313 mailiin. Ennätysajoa seuraavasta autosta otettu kuva tästä yrityksestä päätyi LIFE-kuvalehteen, ja siitä on tullut eräs ikonimaisimmista mp-kuvista. HUOMIO: oheinen kuva on tekijänoikeuslain nojalla suojattu historiallinen teos, käytetty fair use-periaatteella ensyklopedisessa tarkoituksessa - ole hyvä älä kopioi äläkä levitä kuvaa edelleen omanasi.
Vincent HRD Suomessa
TRAFI-ajoneuvotilasto 11/2015 tunnistaa 4kpl Vincent:ejä Suomessa, mm. Comet series C ja Rapide series B
Linkkejä
- Vincent HRD Owners Club (UK, englanniksi)
- Youtube, harvinainen 1955 Vincent Black Knight
- Jay Leno`s Garage, 1939 Vincent Series A Rapide
- Youtube, Egli-Vincent kierros/tyhjäkäynti
- EGLI Racing kotisivu (Sveitsi/saksaksi)
- Cycle World Bernard Li-muistokirjoitus (englanniksi)
- Cycle World, The Irving Vincent (englanniksi)
- Irving Vincent kotisivu AUS (englanniksi)
- Jay Leno`s Garage: 1955 Vincent Black Prince (20:24 min, englanniksi)
- Jay Leno`s Garage: Classic Egli-Vincent, Patrick Godet:n ehostama; 14:46 min (englanniksi)
- Speed is Expensive (elokuva, ensi-ilta 17.6.2022)
Katso myös
Ohessa listaa Iso-Britannian entisistä/nykyisistä merkittävistä mp-valmistajista, joille on oma wiki-juttunsa tai sellainen on työn alla, ja joita on myös Suomen rekisterissä:
- AJS
- Ariel
- Brough Superior
- BSA
- Calthorpe
- Douglas
- Excelsior (UK)
- Francis-Barnett
- Hesketh
- Humber
- James
- JAP
- Matchless
- New Imperial
- Norton
- Panther oikeammin Phelon & Moore
- Royal Enfield
- Rudge oikeammin Rudge-Whitworth
- Scott
- Sunbeam
- Triumph
- Velocette
- Villiers
- Zenith
Keskeneräinen juttu perustuu toistaiseksi Wikipedian (pääasiassa EN) kirjoituksiin, siksi GFDL:
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
